Tekstit

Kiitos Uusi-Seelanti, on aika jatkaa matkaa.

Kuva
Aika oli käymässä vähiin, joten emme halunneet aikailla Pohjoissaaren osalta. Ensimmäisenä iltana päästyämme Wellingtoniin saapuneelta lautalta, ajoimme vielä hetken pohjoiseen, jotta pääsimme seuraavana päivänä hyvissä ajoin Tongariron National Parkiin. Maan suurimman aktiivisen tulivuoren, Mount Ruapehun, ympärillä oleva alue on Uuden-Seelannin ensimmäinen ja koko maailman neljäs kanssalispuisto. Alueen tunnetuin ja haastavin yhden päivän trekki (n. 9h) kulkee vuorten lomitse puolelta toiselle ja tunnetaankin nimellä Tongariro Alpine crossing. Kovasti meidänkin mieli sinne halaji, mutta ajoitus tuntui edelleen olevan pielessä.


Varsinainen turisti-info kertoi, että reitille ei olisi käytännössä mitään asiaa ilman palkattua opasta ja kunnollisia jääkiipeilyvarusteita. Vajaat pari sataa paikallista dollaria per takamus tästä lystistä tuntui meistä kohtuuttomalle, varsinkin kun hekään eivät olleet varmoja pääsisimmekö edes ylittämään vuoria, jos sää päättäisi yltyä oikein kehnoksi. Hyvä…

Elämää tien päällä Uudessa-Seelannissa

Kuva
Viimeiset kuusi viikkoa Uudessa-Seelanissa mentiin suht tiuhaa tahtia. Viivyimme yleensä kohteesta riippuen kahdesta viiteen yöhön samassa majapaikassa, jonka jälkeen suuntasimme menopelin keulan kohti uusia seikkailuja. Viimeinen puolitoista viikkoa meni Aucklannissa tavaroita myyden, lähtöjärjestelyitä hoitaen ja seuraavia kohteita suunnitellen. Nyt kun säädöt ovat takana ja lokaatio vaihtunut Indonesiaan, on taas aikaa istahtaa kiireettä aurinkotuoliin altaan reunalle ja rustailla ajatuksia parin viimeisen kuukauden ajalta.


Olin aluksi ajatellut mahuttavani koko stoorin yksiin kansiin, mutta välttääkseni Tolkienin paksuista opusta, hajatelmat tulevat kahden painoksen taktiikalla. Keskitytään seuraavassa siis pelkästään Eteläsaaren kiertomatkaan Hanmer Springsista lähdettyämme.
Ekojen viikkojen punaisena lankana ja suunnannäyttäjänä toimi etelän sopukoista löytyvä Milford Sounds. Kuvankauniit maisemat vuorten ympäröimillä vuonoilla vetää puoleensa yli puoli miljoona turistia vuosit…

Talveen valmistautumista Uudessa-Seelannissa

Kuva
Arki Hanmer Springsissa alkaa sujua jo omalla painollaan. Välillä päivät ja viikot alkavat vaan uhkaavasti muistuttaa toisiaan. Jopa niin rutiininomaisesti, että joutui hetken ihan miettimään mistä sitä tällä kertaa kirjoittaisi. Mitäs täällä on edes tapahtunut viime viikkojen aikana? Ehkä kaikki pyörii jo sen verran luontevasti arjen parissa, ettei itsekkään oikein tajua kuinka paljon sitä ympärillä loppujen lopuksi tapahtuukaan. Kelataampa kaitafilmiä hetki taaksepäin. Onhan niitä tapahtumia sittenkin ollut. Viimeiseen pariin kuukauteen on mahtunut mm. nilkan nyrjäyttäminen, hampaan lohkeaminen, vakuutusasioiden hoitoa, auton ostaminen, paperiasioiden hoitoa, rentouttavia parin päivän irtiottoja arjesta, ensilumien sataminen, ensimmäinen maanjäristys sekä liuta muita asoita.

Ja heti seuraavaksi ennen kuin läheisemme alkavat huolestua, niin yöllä ollut "järistys" kesti noin sekunnin kaksi ja Noora ei edes herännyt koko tilanteeseen, joten täällä edelleen kaikki hyvin. It…