Rehdisti reissussa

Herättyämme ensimmäiseen aamuun hieman väsyneinä, emme voineet uskoa silmiämme kun kurkkasimme ulos verannan ovesta. Räntää vihmoi vaakatasossa ja asteita oli hädin tuskin seitsemää. Eihän me nyt tälläistä oltu tilattu. Tarkoitus oli lähteä tutustumaan lähiympäristöön jo samana päivänä, mutta se jäi kaukaiseksi haaveeksi. Sen verran kävimme kuitenkin nokkaamme ulkona näyttämässä, että pistäydyimme syömässä – ja lämmittelemässä – lähiravintolassa sekä ruokaostoksilla. Pirulainen kun oli ikävä pitkiä kalsareita ja kunnon talvitakkia.    Kerrospukeutumista kerrakseen. Ensimmäinen hostellimme Auberge Nola Hostel ei ollut ihan sieltä uusimmasta päästä, tai ainakin se oli rakennettu ajalla ennen lämpöeritysten käyttöä. Alakerran huoneemme, kahdesta lämpöpuhaltimesta huolimatta, oli sen verran viileä, että sielläkin piti kulkea ulkotamineissa. Enpä ole ennen nukkunut villasukissa, collegehousuissa, teepaidassa, hupparissa ja kahdella viltillä. Puisto lammikkoineen

Nostaessamme rinkkoja liukuhihnalta puoli kahdentoista aikaan yöllä, emme vieläkään tienneet varmuudella mitä tulisimme seuraavaksi tekemään. Lento Puerto Ricoon lähtisi 07.20. Ainoa varma asia oli, että tulisimme viettämään seuraavan yön lentokentän lattialla. Jos päätämme olla lähtemättä, tilanne tarkoittaisi sitä, että heitämme hukkaan myös Puerto Ricosta New Orleansiin ostamamme liput. Leiri pystyyn sopivaan nurkkaukseen ja google tulille. Onneksemme Miamin kentällä on ilmainen netti, joten pääsimme surffailemaan vaivatta. Vaikka kuinka koitimme etsiä tietoa saaren tilanteesta, emme saaneet kunnollista vastausta etsimäämme. Infotiskit avautuisivat kello 04.00, joten päätimme odottaa vielä siihen saakka ennen lopullista päätöstä. Jospa siellä osaisivat kertoa kannattaako reppumatkaajan suunnata kohteeseen. Pitkä yö olisi jälleen edessä... Hetken huili lentokentällä. Infotiski ei osannut kertoa yhtään sen enempää Puerto Ricon tilanteesta, joten