Two more days raining, then it´s over

Edellisenä päivänä syöty fish thali Talpona beachilla alkoi toden teolla tekemään tepposiaan. Taisin vielä todeta ääneen Nooralle ravun koipi suussa et ”jos tästä ei mee pakki sekasin niin ei sitte mistään”. Niih, iteppähän vaan jatkoin siitä huolimatta tyytyväisenä ruokailua. Intia 1 – Hannu 0. Täältä noustaan vielä voitolle. Edellä mainitusta syystä paikallinen bussikuljetus Colvalle vaihtui vielä aamulla lennosta taksi kyytiin. Ajatus täyteen ahdetusta kulkuneuvosta ilman pysähdyksen mahdollisuutta ei just sillon ollut top 3 –listalla. Kuskin reittituntemus oli onneksi kultaa ja päästiin perille kertasuunnistuksella ja ilman puskataukoja. Kuulimme eilen myös hyviä uutisia. 20 vuotta hostelliamme (Cupid Castle) pitänyt herrasmies kertoi lähtiessämme että ”two more days raining, then it´s over”. En alkanut kyseenalaistamaan hänen vankkaa tietouttaan. Onneksi Siskonpedin kolmas tuotantokausi tuli juuri katsottavaksi Yle Areenaan, joten vatsapotilaallekin oli jotain tekemistä hotlalla. Kovin kauas kun ei vielä tässä vaiheessa uskaltanut posliinilta karata.

Only two more days raining.

Hotellipäivän ratoksi.

Colvalle meno ei ollut etukäteen lyöty lukkoon, joten meillä ei myöskään ollut varattuna yöpaikkaa etukäteen. Paikalle päästyä, stoppi rinkat selässä lähimpään kuppilaan, jossa edellytyksenä suora kulkuyhteys miestenhuoneeseen, ja uuden pelistrategian hiontaan. Hannu alottaa hostellien kiertämisen, Noora jää kahveelle ja vahtimaan rinkkoja, fair deal? Kello näyttää 14.30 ja peli edelleen avoinna. Vuoron vaihto ja Noora kentälle. Hyviä vaihtoehtoja tuli vastaan sopivalla hinnalla, mut nyt täytys valita paikka, missä ollaan seuraavat kuusi yötä ennen Mumbain lentoa. Wish us luck!

Mesta löytyi ja hieno mesta onkin, kyllä etsiminen kannatti. Todella siisti ja hiljattain rempattu huone, jonka parvekkeelta voi melkein hypätä suoraan altaaseen. Amigo Plaza remppaa samalla muitakin huoneitaan high seasonia varten, joten saimme luultavasti juuri tämän takia huoneen sopuhintaan. Remontin ääni kun ajoittain raikaa myös muihin huoneisiin, onneksi eivät sentään aloita kukonlaulun aikaan.

Jaa, täällähän on ihan huonepalvelukin tarjolla. Ruoka rajoittuu ainoastaan aamupalaan, mutta virvokkeita voi tilata puhelimella mihin aikaan tahansa. Aamupalan saa ilman huonepalvelulisää, joten käytimme sitä todellakin hyödyksemme. Kannatan tätä toimintaperiaatetta todellekin, toinen osapuoli kun ei ole kovin aamuaurinkoinen persoona. Luuri kouraan ja odottamaan et joku toinen kantaa ruoan suoraan parvekkeelle ja ite voi jatkaa samalla aamutoimia. Ten points!

Masala omletilla päivät käyntiin.

Teimme vastaavan kiertoajelun Colvan lähirannoille kuin Palolemissakin ja teimme samat havainnot kuin aikaisemminkin. Tyhjää rantaa tyhjän rannan perään, eikä juuri mitään elämää. Low season is still here. En ole käynyt tällä alueella aiemmin, joten en osaa sanoa vilkastuuko muut rantakaistaleet talven tullen, mutta ainakin tällä hetkellä rannat ovat vielä tyhjää täynnä. Ainoana valopilkkuna olivat tyhjäätoimittavat hengenpelastajat surffilautoineen. Pakko sanoa, et Baywatch–tyypit olivat muuten työssään tosi tarkkoja, parhaillaan veteen meno rajoittettiinkin jopa vyötärönkorkuiseen veteen. Ymmärrän, että kaikki intialaiset eivät osaa uida hyvin ja heitä pitää vahtia, mutta näin uimataitoisena suomalaisena se tuntui turhankin ylisuojelulta. Maassa maan tavalla, turha pokkuroida.

Ps. Lehmäennustaja Palolemilta oli aivan oikeassa, kaks päivää jo takana ilman rankkasateita ja myrskytuulta. Mistä he******tä ne näkee nää asiat?!? Pitäisköhän kotimaisen sammakkoennustajan tulla hakemaan täältä oppia Suomen suven ennustamiseen.

Ei ollu Agondallakaan vielä kummemmin väkeä.

Team Baywatch:n rekvisiittaa.

Kannatan edelleen skootterin vuokrausta uusissa paikoissa, mutta on hyvä varautua muutamiin pieniin yllätyksiin. Pidä ainakin seuraavat asiat mielessä. Täällä oppineena, unohda suomen tieliikennekulttuuri ja tasa-arvoiset risteykset. Ensimmäisenä menevät ne, joilla on kovaäänisin töötti tai isoin auto. That´s the only rule, tai ainakin tälle se vaikuttaa näin eurooppalaisen silmin. Ilmeiseti skootterin vuokrauksen periaate vaihtelee rantojen väillä. Palolemissa päivävuokra tarkoitti 24 tuntia vuokraushetkestä, kun taas Colvalla vuokrapäivä päättyi aina klo 6pm. Eli jos vuokraat skootterin kahelta iltapäivällä ja haluat yhdeksi päiväksi niin sun tulee palauttaa se klo 6pm samana päivänä. Kustantaisi saman verran kuin Palolemissa 24 tunnin vuokraus. Kusetusta sanon minä. 

Hei me skootteroidaan.

Taas tuli opittua jotain kantapään kautta, onkohan anoppi taas kuinka ylpeä vävystään. Tarkotuksena oli etsiä pyörän vuokrauksen jälkeen lähin löböasema sekä ottomaatti, sillä molemmista kulutustavaroista oli huutava pula. Muutaman neuvon jälkeen oltiin jo melko varmoja, missä lähimmät palveluasemat sijaitsisivat. Kiitokset neuvoista ja eikun matkaan vaan. Kilsa ennen bensa-asemaa kohdalle sattui ystävällinen koppalakki, joka ohjasi kiltisti tiensivuun. Ajokortti, kiitos. Taskussa enää viimeiset 650 rupiaa totesin rehellisesti, että ajokortti löytyy ja tiedän tasan tarkkaan missä se on, mutta mukana se ei kyllä ole.

Joko kortti tai sen kopio olisi saatava hetipuilleen paikalle, taikka muuten napsahtaa sakot kortitta ajosta. Kerroin tilanteen, että miten tästä nyt lähteä hakemaan kun matka on pitkä jalkapelillä enkä tiedä hotellin numeroa, jos sen joku voisi tuoda. Muutaman tuiman katseen jälkeen, edelleen mukava poliisisetä kertoi, että matkaa pystyy myös jatkamaan, jos maksaa paikan päällä – ei niin määrätyn summan – hänelle suoraan. Samalla kun kaivoin viimeisiä ryppysiä roposia taskusta kerroin oitis että tässä on kaikki mitä löytyy, eikä enempää oisi ollutkaan. Hyväntahtoinen setä ei kuitenkaan halunnu ottaa kaikkea mitä kämmenestä löytyi vaan selvittiin tällä kertaa ratsiasta 150 rupialla (2€). En alkanut tinkaamaan. Saatiin vielä tarkemmat ohjeet lähimmälle huoltoasemalle ja matka jatkui. Tästä lähtien kortti sujahtaa taskuun aina ennen ajoa maasta riippumatta.

Palolemiin verrattuna ruoka ei täyttänyt aivan meidän odotuksia. Huomattavasti enemmän länkkäreille suunnattuja ”multi cousine” paikkoja, joista harvoin saa sitä hyvää paikallista intialaista, mitä haluaisi. Onneksi viime päivillä löydettiin myös ne pienet muovituolipaikat, jotka tarjoavat paikallista ruokaa. Tilannekatsaus, Intia 1 – Hannu 1. Hahaa, Immodium ja pari muuta droppia, ja ukko taas elämänsä kunnossa. Tästä on hyvä jatkaa.

Kyllä, saimme mahat täytettyä.

Goalta matka jatkuin Mumbain kautta useamman pysähdyksen taktiikalla kohti Kapkaupunkia. Olimme aluksi vähän huolissamme rinkkojemme perille pääsystä, mutta onneksi check-innin täti varmisti asian, että ruumaan siirretyt laukut menevät suoraan päätyyn asti. Tämä helpotti asiaa kummasti, sillä tulisimme viettämään seuraavaan yön kokonaisuudessaan Abu Dhabin kentällä jatkolentoa odotellen. No worries, tarrat rinkkoihin ja rinkat ruumaan. Johannesburgin kentältä tarvii enää hakea transfer deskiltä viimesen etapin boarding passit taskuun ja kohti Etelä-Afrikan kärkeä. Tai niin ainakin kuvittelimme.

Onneksemme kysyimme järjestävän lentoyhtiön neuvonnasta suunta-apua kentällä. Kysellessämme tiskin suuntaa kävikin ilmi, ettei rinkat menisikään suoraan perille asti tarroista ja reitityksistä huolimatta.

• ”But they said in Mumbai that our luggage are going straight to...”
• ”Yes they say that, but it doesn´t work like that”.

Asia harvinaisen selvä. Otetaampa tähän väliin hyvin jyrkkä u-käännös ja takas laukkuhihnoille. Oli muuten hyvin liki ettei laukut ois jääny ekaa kertaa jo tässä vaiheessa väärään osoitteeseen. Onneksi Kulula.com kuljetti kaiken tarvittavan perille asti ilman muita mutkia. Kyseisellä yhtiöllä on muuten varsin omalaatuinen tapa saada ihmiset kiinnostumaan myös turvallisuusohjeiden kuvateksteihin.

Just dont´t be a nana.

Ajattelin laittaa tänne myös budjettitietoja reissussa, koska aika monta kertaa kuulin seuraavan lauseen kertoessani suunnitelmistamme; kuinka paljon toi oikein maksaa. Tarkoituksena on jatkossakin laittaa joka maan/mantereen jälkeen tarkempaa tietoa mitä meni mihinkin ja kuinka paljon kokonaiskustannukset olivat. Seuraavassa yhteenveto Intian ajasta;

Intia meni niin sanotusti semibudjetilla. Täällä olisi helppoa mennä todella pienellä budjetilla, mutta toisaalta pienellä panostuksella varsinkin majoitukseen, saat matkastasi viihtyisämmän.

Yöpyminen: Neljä ekaa yötä meni ilman ilmastointia, jonka jälkeen loput yöt ilmastoinnin kera. Tämä lisäpalvelu tuli maksamaan 140rupiaa/hlö/yö eli alle kaksi euroa yöltä henkeä kohden. Samaan hintaan saimme uima-altaan takapihalle, jonne voimme hypätä suoraan omalta parvekkeelta. Maksoimme keskimäärin huoneesta 1350 rupiaa (18€) eli yhteensä kahen viikon majat oli 252€ molemmilta.

Ruoka: Söimme aamiaisen, lounaan ja dinnerin ulkona joka päivä ja yhteislaskut oli keskiarvolta noin 500 rupiaa per kerta. Ruokailuhin meni siis noin kymppi per nuppi päivältä.

Muut menot: Ruoan lisäksi käytimme n. 5€/hlö/pvä muihin menoihin. Tähän lukeutui mm. skootterin vuokraus, löböt, ostokset ja virvokkeet/snäksit päivien mittaan. Huomaa varmaan että keskityimme lähinnä vaan ruokaan ja auringon palvontaan. Näihin meni siis n. 70€/hlö

Kokonaiskustannus/hlö/2vkoa: 320€ (menolento) + 126€ (majoitus) 210€ (ruoka + muut menot) = 656€.

Lehmäselfie, Check.

Viimeisiä auringonsäteitä Intian auringon alla.