Cusco ja Kuuban ihmeellinen maailma

Pari ensimmäistä päivää meni palautuessa edellisten päivien urakasta emmekä juurikaan liikkuneet hostellista ruokakauppaa pidemmälle. Aguas Calientes muistutti myös itsestään, sillä viimeisenä iltana saadut öttösten puremat alkoi tehdä olosta vähemmän miellyttävän. Kuinkas ollakkaan, sain puremista allergisen reaktion, pistokohtien kerätessä nestettä nilkkoihin ja tehden kävelemisestä suoraan sanottua kivuliasta. Nilkat näytti kaikessa komeudessaan samalle kuin viimeksi nivelsiteiden sanoessa riks-raks-poks. Lääkelaukusta hydrokortisonivoiteet kintuille ja histecit naamaan nii johan kolisee. Parin päivän tepsuttelun jälkeen paine alkoi laskeutumaan ja olo jälleen kuin varsalla kevätlaitumella. Joko, joko, joko...

Kevyttä jaloittelua Cuscon keskustassa.

Odotetaas kuitenkin vielä hetki...

Olisiko johtunut rasituksesta, myötätunnosta vai Cuscon vähäisestä hapen määrästä, mutta Nooran veto hiipui kans muutamaksi päiväksi heti meikäläisen koipien parannuttua. Edelleen hyvä syy olla vielä hetki paikallaan eikä kiirehtiä tulevaa. Minä, me ja Mama Simonan sohvat sovittiin todella hyvin yksiin näinä iltoina. Vaikka Cuscon illat olivat viileitä, Mama tarjosi olohuoneessaan jatkuvasti valmista teetä sekä vilttejä vieraiden lämmikkeeksi. Ette välttämättä usko, mutta välillä kaiken reissaamisen keskellä, on oikein antoisaa nauttia kuppi kuumaa villasukat jalassa ja antaa hyvän opuksen viedä mennessään. Hyvän huolen pitivät meistä kaikki viisi päivää.

Villasukat jalkaan, kirja käteen ja kuppi kuumaa viereen, avot!

Yhteenvetona Etelä-Ameikoista

Minne tahansa menetkin, aina tuntuu siltä että kello on sinua vastaan. Tutuistumme ihmisiin, jotka reissasivat pelkästään Etelä-Amerikoissa puolesta vuodesta vuoteen ja vasta nyt ymmärrän syyn tähän. Alue on valtava ja niin monikulttuurinen ettei pieni savolainen voi sitä hevin ymmärtää. Onneksi hyvät bussiyhteydet tekivät maisemanvaihdot miellyttäviksi ja suht nopeiksi.

Näin jälkeen päin ajateltuna lähdimme turhan lyhyellä ajalla tutustumaan mantereeseen, koska emme tienneet mitä tulevan pitäisi. Joka kerta kun tapasimme uusia reissaajia, saimme ainakin puolen kymmentä uutta ”must”-kohdetta, jossa pitäisi ehdottomasti käydä. Olisimme saaneet kulumaan täällä useitakin kuukausia, mutta toisaalta tykkäämme sen verran jo pohjustetusta suunnitelmastamme, että jatkamme hyvillä mielin matkaa. Vuosi on loppujen lopuksi lyhyt aika kiertää jokaikinen kolkka tällä pallolla.

Chilen maisemia muistelee edelleen suurella lämmöllä.

Vaikka vietimme puolitoista kuukauttu Etelä-Amerikoissa, saimme ainoastaan pintaraapaisun Argentiinasta, Cihlestä ja Perusta. Kova halu olisi palata takaisin, sillä ainakin hyväksi kehutut Equador ja Bolivia jäivät harmiksemme näkemättä. Vietimme ainoastaan yhden yön Equadorin puolella ennen lentoa Kuubaan, mutta maa ihmisineen ennätti tehdä jo siinäkin ajassa vaikutuksen ystävällisellä ja iloisella mielellä meihin molempiin. Niin paljon paikkoja käymättä, niin vähän aikaa.

Perun menot kokonaisuudessaan.

Machu Picchu: Junaliput Peruraililla edestakaisin Ollantaytambosta Aguas Calientekseen oli 100€/hlö ja pääsyliput alueelle + käynti Machu Picchu mountainille 56€/hlö. Kuten aikasemmin jo mainitsinkin junaliput ovat pituutensa nähden kovaa luokkaa, mutta niinhän se on kotimaisilla rautateilläkin. Loppujen lopuksi halpa hinta vastaavasta once in a lifetime -kokemuksesta. Monet käyttää saman summan parissa tunnissa Teatterin tiskillä, joten...

Ruoka: Ruoka oli ravintoloissa sen verran edullista, että kokkailimme itse ainoastaan muutamaan otteeseen ollessamme Cuscossa. Aamupala kuului hintaan niin Ollantassa, Aguas Calienteksessä että Cuscossa, joten saimme näin pidettyä kukkaron nyörit sopivan tiukalla. Monet paikat tarjosivat läpi päivän ”menu turisticoa”, joka yleensä koostui alkupalasta ja pääruoasta. Hintaan näille kertyi 3–5 euroa. Ulkoruokintaan juomineen meni suurinpiirtein kymppi per nuppi päivältä.

Lomo saltado y trucha a la Peru.

Majoitus: Wasi Away Ollantassa priva-huoneella maksoi huimat 7,7€/yö, upgreidattu ja uutuutta kiiltävä hotelli Aguas Calienteksessa 11,5€/yö, joka normaalisti olisi ollut triplat maksamastamme ja Cuscon ihanan viihtyisässä Mama Simona neljän hengen dormissa 12,3€/yö. Vietimme viisi yötä samassa dormissa muut sängyt koko ajan tyhjillään, joten osittain toipilaana saimme kuitenkin omaa rauhaa tarvittaessa samaan rahaan. Summa summarum, kirstun pohjalta raavimme taas kasaan vain 10,5€ yötä kohden per nuppi.

Kahdentoista yön visiitti Inkojen maille tuli maksamaan lentoineen päivineen 870€ henkilöä kohden. Harrastuksiin saa täälläkin uppoamaan pitkän pennin näköjään.

Etelä-Amerikan budjetti paukkui 365 eurolla yli kokonaisuudessaan. Mielestäni hyvin hoidettu, sillä matkaan mahtui useita etukäteen suunnittelemattomia retkiä, suht kalliit lentoliput Cuscosta Quitoon (260€) sekä Machu Picchun kulut kokonaisuudessaan, joista emme olleet ottaneet selvää etukäteen. Muy bien!

Aamulla on taas herätys kukonlaulun aikaan, mutta eipä se matkaajaa haittaa sillä Kuuban rannat odottaa auringonpalvojiaan. Mukava nostaa taas rantakamat esille ja päästä viettämään ihan normaalia löhölomaa kaiken tämän muun lomailun kekskellä. Katsotaan nyt kuinka kauan sitä jaksaa olla paikoillaan aktiivilomailun jälkeen, Kuuban jälkeen olisi kuitenkin vielä tarkoitus jatkaa vajaaksi pariksi viikoksi Puerto Ricoon nauttimaan auringosta ilman suurempia suunnitelmia. Siitä nyt on turha murehtia tällä hetkellä. Aika vaihtaa maisemaa kohti aurinkorantoja, Adios!

Tervetuloa Kuubaan

Kuubasta tulee ekana mieleen vanhat jenkkiautot, kauniit rannat, sikarit, rommi ja ihmisten vähävaraisuus. Onko turistin mielikuva kuitenkaan sitä aitoaa ja oikeaa Kuubaa? Nopealla silmäyksellä Kuuba on juurikin kaikkia edellä mainittuja ja isommassa mittakaavassa mitä olin kuvitellut. Vanhoja jenkkirautoja ei suinkaan ole vain siellä täällä, vaan tuntuu että niitä on jopa enemmistöksi saakka. Tai sitten niihin vain kiinnittää huomiota tavallista enemmän. Oli jännä nähdä, kuinka hevosvankkurit, vanhat ladat ja jenkkiraudat kulkivat sulassa sovussa keskenään.

In a candy store.

Oli miten oli, olo oli jälleen kuin pikkupojalla karkkikaupassa. Ensimmäiset sata kuvaa on luultavasti pelkästään toinen toistaan hienoimmista autoista. Ja kyllä, paikalliset ylpeästi puunaavat, kuuraavat ja käyttävät paljon aikaa pitääkseen menopelinsä kunnossa. Useimmat näistä toimivat takseina tai kadulla kaupattujen turistikierrosten vetäjinä, joten ilmeisen hyvin ovat tajunneet myös bisneksen arvon. Aika moni maksaa mielellään muutaman ylinmääräisen peson päästäkseen alkuperäisen 50-luvun Cadillacin kyytiin normalin keltakuorisen sijaan.

Olimme varanneet Havannasta etukäteen majoituksen, joka Hotels.com:n mukaan sijaitsi kauniin vanhan kaupungin lähistöllä. Kyseinen casa particular sijaitsi kyllä ihan kävelymatkan päässä, mutta kuitenkin hyvän matkaa syrjässä paikallisasutuksen keskuudessa. Jos olisimme joutuneet kävelemään osoitteeseen ensimmäistä kertaa pimeän tullen, olisimme luultavasti kääntyneet takaisin tulosuuntaan ja vaihtaneet suunnitelmaa hostellin suhteen. Casa sijaitsi pimeällä kujalla, eikä niinkään nätissä ympäristössä. Kahden yön jälkeen olimme kuitenkin iloisia, että valitsimme juuri sen majapaikan. Paljon olisi jäänyt näkemättä, jos olisimme yöpyneet pelkästään muiden turistien keskellä.

Tunnelmallinen kotikatu.

Näky iltaisin oli kuin jostain elokuvan kuvauksista; ihmiset notkuivat asuntojen ja kauppojen edustoilla pelaten äänekkäästi dominoa nauttien välillä väkijuomia. Hostellin toisen kerroksen parvekkeelta oli varsin miellyttävää seurata moista elämän menoa, parasta viihdettä pitkään aikaan. Sanotaanko näin, että valkoinen länkkäri oli enemmän kuin harvinainen näky niillä kulmilla.

Ihmiset pitävät monia asioita itsestäänselvyytenä, kuten me esimerkiksi pulloveden ostamista kaupasta tai ravintolasta. Me emme pidä enää. Naapuruston "isosta" marketista vesi oli totaalisen loppu, emmekä useista yrityksistä huolimatta saaneet sitä mistään ruokakioskeista. Päivä alkoi taittumaan sen verran ehtoon puolelle, ettemme olleet halukkaita lähtemään kovin kauaksi majapaikasta. Tarina päättyi kuitenkin hymyssäsuin, sillä hostellimme emäntä pelasti illan jääkaapista löytyvillä pikkupulloillaan.

Bussikyyti Havannasta Varaderoon olisi kustantanut kymmenen paikallista rahaa, mutta asemalle pääsy olisi vaatinut jonkin verran eforttia, joten päätimme iskeä kiinni infotoimiston ehotukseen jaetusta taksista. Parikymppiä per nuppi viiskytluvun Chervoletillä reilun parintunnin kyydistä vaikutti hyvältä sopimukselta. Kuten sanoin, moni on halukas maksamaan muutaman lisätaalan tyylikkäästä kyydistä.

Ei tää nyt se kaikkein kiiltävin ratsu ollut.

Jotenkin seuraava ratkaisu kuvastaa hyvin matkaamme. Emme olleet varanneet majoitusta Varaderosta vaan päätimme jälleen mennä mututuntumalla. Kuskilla oli yllättäen tuttava, jolla olisi myös huoneita vuokralla. Hintakin tuntui olevan kohdillaan, joten tartuimme syöttiin ja pamahdimme lopulta vanhemman pariskunnan olohuoneeseen kaikkine rinkkoinemme. Vaikka huoneessa ei ollut omaa vessaa, hinta ja sijainti lähellä rantaa tuntui edelleen kohtuulliselta, joten miksi emme yöpyisi täällä paria seuraavaa yötä muita vaihtoehtoa katsellessa. Vähän paikallisesta tarjonnasta viisastuneena tajusimme, ettei hinta/laatu-suhde ollut sittenkään ihan kohdillaan.

Älli ja tälli hevosajelulla.

Löysimme parin korttelin läheisyydestä juuri rempatun casan (Karelia y Victor). Saimme käyttöömme makuuhuoneen lisäksi oman pienen olohuoneen sekä aurinkotuolein varustetun terassin. Pieni vaivannäkö tuotti taas iloisen yllätyksen ja vietimme oikein mukavat neljä yötä heidän tiloissaan.

Kelpaa köllötellä.

All inclusive -hotel, uhka vai mahdollisuus?

Päädyimme heti ekana päivänä erään hotellin aulabaariin pitämään hetkeksi sadetta. Paikka vaikutti molempien mielestä varsin mukavalta ja siitähän se ajatus sitten lähti. Googlattuamme hotellin ja otettuamme excelin esille tajusimme, että budjettiin mahtuisi yhtä hyvin viettää jokunen päivä kyseisessä all inclusive -hotellissa. Laskimme, että jos maksamme huoneen casassa kolmella ravintolasyömisellä, hintalappu olisi loppujen lopuksi lähes sama kuin varaaminen kyseisestä paikasta täydellä ylläpidolla.

Osa Los Delfineksen tiluksista.

Onneksi tosiaan tajusimme käydä pyörähtämässä interwebin ihmeellisessä maailmassa sen verran, että katsoimme tarjoukset kyseiseen hotelliin. Suoraan respasta kysytty hinta olisi ollut 45€ enemmän yöltä kuin mitä loppujen lopuksi maksoimme varaussivuston välityksellä, joten pieni tutkinta tuotti taas miellyttävän lopputuloksen. Netin käyttö on rajattu vain tietylle lokaatiolle ja siitäkin joutuu maksamaan, joten ilmeisesti hotellit pystyvät pyytämään helposti ylihintaa huoneistaan rajatun informaation tähden.

Aika vaikea välttyä näiltä Kuubassa.

Vaikkei hotelli kiiltänytkään uutuuttaan, yleinen ilme oli erittäin siisti kolmen tähden paikaksi ja buffaruoka parempaa mitä etukäteen odotimme. Mielestämme ihan hyvä diili maksaa neljäkymppiä per nuppi päivältä sisältäen kaiken sen ruoan ja juoman. Sanotaanko näin, että pieni luksus kaikkien hostelliöiden jälkeen teki hyvää mielelle. Muistinkohan jo mainita, että hotelli sijaitsi kirjaimellisesti rantahietikolla kristallin kirkkaan veden ympäröimänä. Nyt ei todellakaan ole valituksen aihetta, nautimme Kuuban ja Los Delfineksen antimista täysin rinnoin. Varaderossa ajan sai kulumaan erittäin hyvin ilman aktiviteettejakin, kelloa tosin joutui seuraamaa sen verran ettei missannut seuravaksi katettua buffapöytää. Lomalla olo on välillä rankkaa... 

 

Kuubassa on helppo hymyillä.

Emme ole vieläkään varmoja onko Puerto Ricon visiitti kaikkein paras vaihtoehto hurrikaanien aiheuttamien tuhojen jälkeen. Ilmeisesti suuri osa saaresta kärsii edelleen sähkön puutteesta, eikä tilanne ole vielä lähelläkään normaalia. Emmekä ajattele nyt omaa napaamme vaan sitä, onko PR valmis ottamaaan turisteja vastaaan ja onko meistä enemmän haittaa vai hyötyä. Ilmeisesti isommat resortit ovat jo täydessä vauhdissa, mutta emme tienneet millä tolalla meidän ja muiden backpackerien suosimat paikat olisivat.

Odotamme tällä hetkellä Havannan lentokentällä myöhäistä lentoa Miamiin, jossa viimeistään pitäisi tehdä ratkaisut tulevan suhteen. Deadline klo 06:00, taitaa mennä perinteisellä koo – pee – ässällä tämäkin. Kuuba kiittää ja kuittaa, jännä nähä mistä seuraavat jorinat kirjoitetaan.

Aika vaihtaa maisemaa, Adios!