New Orleansin kautta Dallasiin

Herättyämme ensimmäiseen aamuun hieman väsyneinä, emme voineet uskoa silmiämme kun kurkkasimme ulos verannan ovesta. Räntää vihmoi vaakatasossa ja asteita oli hädin tuskin seitsemää. Eihän me nyt tälläistä oltu tilattu. Tarkoitus oli lähteä tutustumaan lähiympäristöön jo samana päivänä, mutta se jäi kaukaiseksi haaveeksi. Sen verran kävimme kuitenkin nokkaamme ulkona näyttämässä, että pistäydyimme syömässä – ja lämmittelemässä – lähiravintolassa sekä ruokaostoksilla. Pirulainen kun oli ikävä pitkiä kalsareita ja kunnon talvitakkia. 

 

Kerrospukeutumista kerrakseen.

Ensimmäinen hostellimme Auberge Nola Hostel ei ollut ihan sieltä uusimmasta päästä, tai ainakin se oli rakennettu ajalla ennen lämpöeritysten käyttöä. Alakerran huoneemme, kahdesta lämpöpuhaltimesta huolimatta, oli sen verran viileä, että sielläkin piti kulkea ulkotamineissa. Enpä ole ennen nukkunut villasukissa, collegehousuissa, teepaidassa, hupparissa ja kahdella viltillä.

Puisto lammikkoineen, hyvät oli ulkoilumaastot.

Halusimme tutustua kaupungin historiaan ja kulttuuriin, joten päätimme viettää seuraavat päivät ulkona oli keli mikä hyvänsä. Onneksi räntäsade oli vain satunnainen oikosulku yläkerran kaverilla ja sää muuttui kesäisemmäksi loppuvierailua kohden. Kävelymatkan etäisyydeltä löytyi hieno ulkoilualue sekä paljon muuta historiallista nähtävää, joten olimme tyytyväisiä säidenhaltijan valintohin päästessämme tutustumaan ympäristöön kuivin jaloin.

Garden District

Jos vierailija tykkää yhtään arkkitehtuurista tai rauhallisista päiväkävelyistä, kannattaa hänen suunnata ainakin kertaalleen idylliselle Garden District -alueelle. Suurin osa taloista on rakennettu 1850-luvun kieppeillä ja ovat ottaneet paljon vaikutteita alkuperäisen kaupungin (nykyään tunnettu nimellä French Quarter) ranskalaisesta tyylisuunnasta. Ensimmäisiä ja hienoimpia taloja alueelle rakennuttivat mm. sen ajan äkkirikastuneet puuvillapohatat, tupakkaparonit tai muulla tavoin vaurastuneet.

Aika hyvin säilyny 160-vuotiaaks..

Kartanot ovat valtavia ja puutarhat edelleen viimeisintä rikkaruohoa myöten nypittyinä. Alueelle voi varata muutaman tunnin mittaisia opastettuja kävelykierroksia, mutta naapurustoa voi toki mennä ihmettelemään ihan omin voiminkin. Teimme ns. omatoimikierroksen, eli otimme kuvakaappaukset sivustolta, joka opasti merkittävimmille rakennuksille sekä kertoi tärkeimmät faktat ja tarinat näiden historiasta. Saimme vaivatta kulumaan useamman tunnin kyseisen korttelikierroksen aikana.

keskiarvoasunto Garden Districtillä.

French Quarter

Ensi vuonna 300-vuotta täyttävä New Orleans rakennettiin aikoinaan huolella valittuun kohtaan Missisippi-joen varrelle. Silloinen, Ranskan lipun alle rakennettu kaupunki, tunnetaan nykyään French Quarter-nimisenä kaupunginosana. Kaupunki on laajentunut huimasti niistä vuosista, mutta alkuperäinen kaupunki ajaa edelleen ydinkeskustan virkaa New Orleanisissa. Vaikka kaupunki on palanut jo muutamaan otteeseen lähes maantasalle pienien huolimattomuuksien seurauksena, vanhin edelleen toiminnassa oleva rakennus löytyy peräti vuodelta 1838, toimien nykyään nunna-toiminnan museona. 

 

Nunnia jo vuodesta 1838.

Vierailu New Orleansissa ei olisi mitään ilman visiittiä maailmankuululle Bourbon Streetille (nimellä ei ole muuten mitään tekemistä viskin kanssa). Katu on aikoinaan tullut tunnetuksi syntien pesäpaikkana sekä kaikesta ympärillä tapahtuneesta turmeliaisuudesta. Kadun toinen pääty toimii edelleenkin yöelämän kehtona, tosin paljon pienemmässä mittakaavassa mitä olin kuvittelut. Tanssinhaluisia ja livemusiikin ystäviä katu suosii edelleen, sillä rytmejä on tarjolla viikonpäivästä riippumatta moneen eri makuun, aina katuartisteista klubipumppuihin. 

 

Ranskalaiseen malliin Jenkeissä.

Voi ristus että oli paljon tomusokeria!

New Orleans on tunnelmallinen kaupunki mielenkiintoisen historian sävyttämänä. Vaikka kaupunki on laajentunut huomattavasti, siellä on edelleen melko helppoa liikkua paikasta toiseen. Käytimme jonkin verran paikallisten ratikkaa (streetcar), jonka linjat kulki jotakuinkin läpi kaupungin. Kannattaa varata tasaraha (1,25$) kyytiin, sillä vaihtorahaa näistä ei heru takaisin. Kiireessä kannattaa mielummin turvautua taksiin tai omiin jalkoihin, sillä streetcarin luotettavuus ei ole mistään parhaimmasta päästä. Varsinaisia aikatauluja ei ole, eikä vauhtikaan varsinaisesti päätä huimaa. Muuten mukavia vehkeitä sunnuntaiajeluun ympäriinsä. 

 

Älli ja Tälli Streetcarin kyydissä.

Kotoisat oltavat Dallasissa

Välimatkat ovat monesti pitkiä, mutta matkustamisen kautta niihin alkaa tottua eikä välimatkoja ajattele enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Suomessa esim. tunnin ajomatka saattaa tuntua ylitsepääsemättömälle lähteä tapaamaan ystäviä. Kuulimme, että Nooran hyvä ystävä ja entinen työkaveri Australiassa, olisi vierailemassa perheensä luona Dallasissa, 700 kilometrin päässä New Orleansista. Tuumasta toimeen. Löysimme sopivat liput Dallasiin ja sieltä jatkolennot San Franciscoon, joten pääsimme vihdoin tapaamaan hyvää ystäväämme. Viime kerrasta onkin kulunut jo vajaat neljä vuotta. Huippujuttuja.

Aikamme kuurupiiloa leikittyämme saimme onneksi yhteyden Paigeen, joka oli tullut meitä kentälle vastaan. Kamat kyytiin ja tutustumaan Texasiin, jossa kaikki on suurta ja mahtavaa. Ainakin J.R. Ewingin mukaan. Vaikka Paigen äiti ei itse ollutkaan kotona saavuttuamme paikalle, oli hän luvannut yhden makuuhuoneen käyttöömme seuraavaksi yöksi. Oikein reilua häneltä. Asuinalueen nimi ei kertonut meille tuon taivaallista, joten emme tienneet mitä tulevan pitäisi. Saavuttuamme paikan päälle leuvat loksahtivat piirrettyjen tapaan totaalisen auki. Meillä olisi oma pikku kartano käytettävissä kaikkine mukavuuksineen. Taas yksi asia, jota en nähnyt etukäteen tapahtuvan.

Voi juku kun oli kiva nähdä!

Tähän joutu tyytymään. =)

Ensimmäinen ilta meni ruokaa tehden ja kuulumisia vaihtaen. Paigen veljen ystävä tuli myöhään illalla kylään, mutta muuten leikimme kotia ihan kolmeen pekkaan. Seuraavana päivänä kävimme tutustumassa lähiympäristöön paikallisoppaan johdattamana. Turistikierroksen päätyttyä oli aika suunnata ravintolaan, jonne myös Paigen äiti tulisi moikkaamaan meitä. Ruoka ja seura oli mitä parhainta, joten lähdimme hyvillä mielin jatkamaan iltaa kohti "kotia", jossa tapaisimme myöhemmin myös Paigen sisarukset.

Turistikierroksella jossain.. =)

Olimme jo varanneet hotellin seuraavaksi yöksi, koska Paige perheineen joutuisi lähtemään neljän aikaan aamulla kohti lentokenttää, emmekä halunneet olla vaivaksi lähtösuunnitelmien keskellä. Hänen äitinsä vaatimuksesta "jouduimme" jäämään vielä toiseksi yöksi ja saimme edelleen nauttia yhden päivän ajan heidän kotinsa mukavuuksista. Aivan sama vaikka maksoimmekin yhden turhan hotelliyön, sillä sielu ja mieli lepäsi senkin edestä tässä osoitteessa.

Hyvvee ja hauskaa!

 

Emme edes muista milloin viimeksi olisimme nukkuneet yhtä makoisasti. Aikamoista luksusta oli herätä pitkästä aikaa kaikessa rauhassa täydellisen hiljaisuuden keskellä. Hostelleissa – varsinkin jaetuissa huoneissa – asuminen on edullista, mutta pidemmän päälle hieman rasittavaa. Tällä kertaa ei tarvinnut huolehtia, että joku paukkaisi sisään keskellä yötä tai alkaisi pakkaamaan kamojaan kukonlaulun aikaan herättäen kaikki muut. Niin rauhallista ja niin kotoisaa. Työläintä näinä kahtena aamuna oli itsensä ylös repiminen, koska näiden vällyjen välistä ei vaan millään olisi halunnut nousta. Koko talossa oli muutenkin erittäin miellytävä ilmapiiri. Alakerran iso olohuone sekä vieressä oleva avokeittiö joulukoristeineen loivat lämpimän tunnelman ympärilleen.

Hyvin oli lääniä koirienkin ulkoilutukseen.

Nyt sen koti-ikävän vasta tunnistaa kun pääsee edes hetkeksi "asumaan" oikeassa kodissa. Kodin lämpö ja tunnelma oli päässyt jo unohtumaan kolmessa kuukaudessa. Hostellielämään ja huoneen jakamiseen tuntemattomien kanssa tottuu, mutta aika ajoin on enemmän kuin hienoa päästä hetkeksi omaan rauhaan kaiken häslingin keskeltä. Reissussa on edelleen mukava olla, mutta välillä sitä kaipaa tietynlaista pysyvyyttä arkeen. Enää jokunen viikko kunnes olemme Uudessa-Seelannissa, missä pääsemme toivottavasti asettumaan aloillemme vähän pidemmäksi aikaa. Kaikki riippuu tosin tulevista duunikuvioista, mutta laittakaamme sormet ja varpaat ristiin sen puolesta. Kauas pitää matkustaa, jotta osaa arvostaa oman kodin lämpöä.

Pieni pala Amerikkalaista unelmaa.

Saimme vihdoin ja viimein suunniteltua loppupäivien suunnitelmat jenkeissä. Dallasissa vietettyjen neljän yön jälkeen suuntaisimme länsirannikolle ja lentäisimme San Franciscoon. Vielä vajaan viikon pysähdys ennen joulun viettoa Vegasissa. Oikeesti, tulemme viettämään vuoden tärkeimmän ja rakkaimman ajan kahdestaan Vegasissa ilman perhettä. Ikävä tulee olemaan kova, mutta kiitos nykypäivien teknologian, voimme sentään olla helposti yhteydessä kotisuomeen. Tulemmeko nauttimaan joulusta Vegasissa, mene ja tiedä. Itsellä ei ainakaan ole mitään hajua kuinka kaupunkin pyörii siihen aikaan. Olen aina halunnut käydä edes kerran Vegasissa, joten tuleepahan sekin rastittua pois bucket-listalta. =)

Meidän pitäisi kohta jatkaa matkaa varaamaamme hotelliin, mutta lähteminen tuntuu hirveän haasteelliselta. Jahast, Noora lähti just pakkaamaan kamojaan, joten kai sitä itsekkin joutuu liikahtamaan. Olisin toivonut vierailun jatkuvan pidempään, mutta aikansa kutakin. En tiedä kuinka voisin tarpeeksi kiittää Paigea ja hänen perhettään vieraanvaraisuudesta, vietimme uskomattoman hienot kaksi päivää kodissanne.

Ihana perhe. Kiitti Paige ja siun äippä vierailusta!