Welcome to Miami!

Nostaessamme rinkkoja liukuhihnalta puoli kahdentoista aikaan yöllä, emme vieläkään tienneet varmuudella mitä tulisimme seuraavaksi tekemään. Lento Puerto Ricoon lähtisi 07.20. Ainoa varma asia oli, että tulisimme viettämään seuraavan yön lentokentän lattialla. Jos päätämme olla lähtemättä, tilanne tarkoittaisi sitä, että heitämme hukkaan myös Puerto Ricosta New Orleansiin ostamamme liput. Leiri pystyyn sopivaan nurkkaukseen ja google tulille. Onneksemme Miamin kentällä on ilmainen netti, joten pääsimme surffailemaan vaivatta. Vaikka kuinka koitimme etsiä tietoa saaren tilanteesta, emme saaneet kunnollista vastausta etsimäämme. Infotiskit avautuisivat kello 04.00, joten päätimme odottaa vielä siihen saakka ennen lopullista päätöstä. Jospa siellä osaisivat kertoa kannattaako reppumatkaajan suunnata kohteeseen. Pitkä yö olisi jälleen edessä...

Hetken huili lentokentällä.

Infotiski ei osannut kertoa yhtään sen enempää Puerto Ricon tilanteesta, joten meidän oli pikaisesti ynnäiltävä plussat ja miinukset paperille. Loppujen lopuksi päätimme yhteistuumin jättää lentoliput käyttämättä ja jäädä Miamiin ainakin hetkeksi ennen seuraavaa siirtymistä. Ken allekirjoittaneen tuntee, tietää ettei valinta ollut helppo. Pystyn sopeutumaan moneen tilanteeseen mutta tällä kertaa oli pakko jättää kortit katsomatta.

No mutta mitäs sitten. Otetaan uusi istunto netin äärellä ja aletaan suunnitelemaan tulevaa. Toinen alkaa etsiä yöpaikkaa Miamista ja toinen uusia lentolippuja New Orleansiin. Viiden tunnin ja useamman kahvikupin jälkeen poistuimme vihdoin kohti South Beachia bussikyydillä. Hostelli varattuna seuraaviksi kahdeksaksi yöksi sekä uudet lentoliput takataskussa kohti New Orleansia. Bourbon Street, kyllä me täältä vielä tulemme. Vietämme siis Suomen satavuotissynttäreitä Miamin auringon alla. Ollaan hieman kaukana kotoa, mutta elämme varmasti päivässä mukana sinivalkoisin värein.

Miamin South Beach

Yleensä joka kaupungissa on joku tietty paikka, jonne ihmiset kerääntyvät näyttäytymään hienoine vaatteineen ja kalleine autoineen. Miamissa tuntuu, että koko hiton kaupunki on yhtä näyttäytymispaikkaa. Joka puolella kulkee joko viimeisen päälle meikattuja misukoita, täydellisen vartalon omaavia adoniksia tai juuri kaupasta haettuja Lamborghineja. Jostain kummasta syystä tunsin oloni paljon kotoisammaksi Etelä-Amerikassa, sillä reissaajan reppuun kun ei oikein tahdo mahtua sitä uusinta guccia tai Luis Vuittonia. Varsinkin iltaisin on paljolti alipukeutunut olo, mutta onneksi nätti naama sentään antaa edes vähän anteeksi. =) Täytyy varmaan joku uusi riepu käydä ostamassa, etteivät ihan sentään kodittomaksi luule. Toisaalta tottahan sekin olisi...

Kova halu erottua joukosta keinolla millä hyvänsä.

Ranta on pitkä ja siinä on merivesi ihan liki. Oikeastaan muuta kehuttavaa rannassa ei olekaan. Aika kaukana on esimerkiksi Varaderon hienon hieno hiekka sekä kristallin kirkas vesi. Erityisen vaikutuksen tekivät paikalliset lokit, jotka pörräsivät jatkuvasti yläpuolella. Siellä missä avattiin sipsipussi, oli kahden sekunnin jälkeen viitisenkymmentä lokkia. Auringosta voidaan toki tulla nauttimaan tänne, mutta rauhallisen picnickin viettämisen voi unohtaa aivan tyystin.

Ei tämä nyt ihan pelkkää kärsimystäkään ole. Hostellin ja rannan puolivälissä sijaitsee oikein mukava Lummus Park rantabulevardeineen, joka tarjoaa hyvät jumppa- ja lenkkimahdollisuudet kaikille niitä kaipaaville. Sillä juristelee niin skeittarit, rullaluistelijat, pyöräilijät ja kaikki muutkin sankarit sulassa souvussa. Itse ujona suomalaisena skippasin reenaamisen "pääpaikalla", jossa kauniit ja rohkeat nostelevat painoja kahdeksanpäkkeineen ja öljyttyine vartaloineen. Tämä paikka, jos mikä on niitä kuuluisia näyttäytymispaikkoja. Siirryin suosiolla kauimpaiseen päätyyn hikoilemaan lähes yksikseni. Hyvä näin sanon minä, sama aurinko meille paistaa edelleen.

Kaveri otti voileivän laukusta.

Hostelli uusine ystävineen

Kaikki varmaan arvaa tai tietää, ettei Miamin South Beach ole mikään halvin alue maailmassa. Halvimmat hotellit varaushetkellä olisi olleet lähemmäksi sataa euroa per yö, joten menimme perinteisellä hostellimajoituksella. Pitkän etsinnän jälkeen päädyimme HI-Miami Beachiin, joka sijaitsee noin 150 metrin päästä rannasta. Priva-huoneita ei ollut saatavilla, joten jaoimme huoneen kuuden muun matkaajan kanssa. Sanktio tästä majapaikasta oli 22€/hlö/yö, johon kuului pieni "aamupala", yleensä muroja ja mehutetra. Omat leivät ja leikkeleet jääkaappiin niin hyvin pärjää.

Majoitus menee hyvin vielä budjettiin, joten koetetaan nauttia kaikki kahdeksan yötä hyvillä mielin. Hostellin sivuilla kyllä mainostettiin myös yhteiskeittiötä, mutta huomautus siitä, että väliaikaisessa keittiössä liesiä on vain kokonaiset yksi kappale, unohtui mainita. Jokainen joka on joskus ollut vastaavassa paikassa tietää mitä ongelmia asia teettää. Pelkästään yhden ihmisen riisin, kastikkeen ja kanan kokkaaminen kestää puolisen tuntia. Jos hostellissa asuu viitisenkymentä asukasta niin...

Opimme parin päivän jälkeen ns. keittiörytmityksen ja kokkailimme aina ennen tai jälkeen ruuhka-aikojen, joten ei tarvinnut loppupäivinä stressata siitäkään. Löysimme korttelin sisältä lisäksi hyvän aasialaisen ruokapaikan, joka tarjosi isoja annoksia seitsemällä dollarilla, joten sitäkin tuli käytettyä jonkin verran kun omat kokkaukset eivät kiinnostaneet. Pienellä nälällä pystyi helposti jakamaan yhden annoksen ja jatkamaan päivää hyvillä mielin. Onhan se varmaan vähän outoa ravintolalle jos kaksi jakaa annoksen, mutta parempi näin päin kuin jättää ruokaa lautaselle ja heittää sitä hukkaan.

Pakollinen ruokakuva.

Voi vitsi miten mukavia tapasimmekaan huonekavereina. Noora oli etsinyt jo muutaman viikon täydellistä outfitin loppusilausta musta-valkoisen lippiksen muodossa. Yksi huonekavereistamme oli entinen merijalkaväen sotilas, jonka ura oli päättynyt luodin osumaan palveluksessa. Pitkän aikaa turistuamme hän päätti käydä huoneessa ja kertoi antavansa pienen muiston itsestään. Olisittepa nähneet naamamme kun hän ojenti Nooralla täydellisen musta-valkoisen lippiksen, jossa lukee isolla MARINE. Tiedä sitten pitääkö paikkaansa, mutta täysin vastaavaa päähinettä ei ilmeisesti voi ostaa mistään vaan niitä annetaan ainoastaan palveluksessa olleille. Qahhar, oli oikein mukava tutustua sinuun.

Mukaan mahtui mm. myös hauska intialainen nuori lääkäri Rupesh, Slovakki ravintolapäällikkö Kate, Tsekkiläinen kirjanpitäjä Martina sekä nuori vanhasieluinen ranskalainen reppureissaaja Valentine. Hienointa oli että kaikki heistä viettivät usean yön samassa paikassa, joten pääsimme päivittäin tekemisiin ja tutustumaan koko ajan paremmin. Saimme myös ensimmäisen suomalaisen huonekaverin, vitsi miten oudolle tuntui taas puhua suomea muille kuin Nooralle. Kaduilla on muutenkin tullut vastaan muutaamia pohjolaisia, joten nyt täytyy skarpata oman suun suhteen. Joku saattaa jopa ymmärtää mitä suustaan laukoo. Kahdeksaan yöhön kahdeksan hengen dormissa mahtui todella paljon erilaisia tapauksia ja pelkästään hyvällä tavalla. Mukava päästä jakamaan ja kuulemaan ihmisten elämäntarinoita.

Hienoja ihmisiä!

Reilussa viikossa pyykkiä tulee yllättävän paljon, kun oikein hyvin hikoiluttaa. Mikäs sen amerikkalaisempaa kuin lähteä pyykkipussin kera kohti kolikkopesulaa. Muut tavat olisivat muutenkin tulleet niin kalliiksi, ettemme edes miettineet niitä kun kuulimme hinnoista. Noin viiden kilon säkki upposi hyvin paikan pienimpään koneeseen ja puolen tunnin pikapesulle hintaa kertyi 2,5 $. Kuivausrummun ja viikkauksen jälkeen koko hoitoon oli kulunut vain hieman yli tunti, joten tulemme ehdottomasti käyttämään vastaavia jatkossakin.

Arjen pieniä iloja.

Day trip to Key West

 

Keräsimme hostellilta autollisen väkeä (me, Kate, Martina ja Rupesh) ja lähdimme tutustumaan Jenkkien eteläisimpään kärkeen eli Key Westiin. Lupauduin kuskiksi porukalle, koska kuten aikaisemmassa blogissa mainitsin, olen aina mielummin kuskin kuin pelkääjän paikalla. Lisäksi taisin olla ainoa, jolla oli kaikki tarvittavat dokumentit auton vuokraamiseen. Kello kymmeneltä auto oli haettuna ja lähtövalmiina matkaajineen. En ollut tarkistanut etukäteen paljonko matkaa olisi tai kuinka kauan se tulisi kestämään. Toki kuulin sen ohi mennen edellisenä iltana kun matkaa suunniteltiin, mutta sekin taisi jäädä puolitiehen rekisteristä.

Key West here we come.

Alkumatkasta oli pieni pätkä motaria, mutta sen jälkeen tulikin pidempi osuus pienempiä teitä ja maisemat eivät vaihtuneetkaan enää niin joutuisasti. 250 km:n siirtymä yhteen suuntaan otti noin neljän tunnin ajon, kun huristeli suurinpiirtein rajoitusten mukaan. Lähempänä Key Westiä näkymät olivat kuitenkin upeat pitkine siltoineen ja postikorttimaisemineen, joten ainakin kyytiläisten matka taittui rattosasti ulos vilkuillen. Ei se päämäärä vaan se matka.

Erilaiset maisemat kuin Kuopio Karttula välillä.

Key Westin ranta ei itsessään ollut kovin kummoinen, mutta tunnelma oli sitäkin miellyttävämpi. Kate ja Martina viettivät viimeistä päivää Miamin auringon alla ennen kotiinpaluuta, joten keskityimme vain auringon ottoon ja levyttämiseen. Johan se olikin päiväunien aika. Hyvällä porukalla nauttii päivästä paikassa kuin paikassa.

Nälän tunne yllätti retkeilijät, joten päätimme suunnata keskustaan heti auringonlaskun jälkeen. Pakko oli saada murua rinnan alle, jotta jaksoi istua paikoillaan kotimatkan ajan. Tässä vaiheessa totuus vasta iski vasten kasvoja. Edessä oli tosiaan vielä neljän tunnin köröttely Miamiin. Täysi vatsa ei hirveästi auttanut sen hetkiseen virkeyteen. Siinä vaiheessa kun puolilta öin sain auton vihdoin parkkiin, oli ratin takana melko väsynyt kaveri. Väsynyt, mutta onnellinen. Hieno päivä kaiken kaikkiaan hyvässä seurassa ja illan kruunasi vielä pienet samppanjakilistelyt hostellimme ulkoterssilla.

Suomiturre ulkomailla.

Onneksi olkoon Suomi 100-vuotta!

Suomi on hieno maa ja kannan ylpeänä juuriani matkoilla. Ihmiset eivät tiedä juurikaan Suomesta tai suomalaisuudesta, joten haluamme jakaa tarinamme ja mitä jurona pidetyn kansan taakse kätkeytyy. Jaoimme myös pieniä suomenlippuja tutuille ja tuntemattomille jakaen tätä hienon päivän sanomaa. Näppäränä likkana Noora kirjoitti pikaisesti esittelytekstin Suomesta ja suomalaisista, jonka jätimme respaan muiden luettavaksi. Ei ollut ilmeisen helppoa kiteyttää asioita muutamaan topiikkiin, mutta mielestäni kuvaukset osuu aika nappiin. Nooran luvalla julkaisen alla olevan tekstin.

Hyvä Suomi ja suomalaiset!

Suomi = Finland

Finland is called "the country of thousands lakes", with approximately 6 million living in it. This Scandinavian country of ours is located in northen Europe between Sweden and Russia. Finland is also home of Santa Clause - he and his reindeers (yes, we got them as well) are living in Lapland which is north of Finland and the capital Helsinki is one of the southernmost cities. Nokia, Napue gin and Angry Birds are all originally Finish productions.

Suomalainen = a Finn

Typical Finn is a hard worker, honest, humble and respectful. We don´t like to show off a lot and we usually keep thing to ourselves. Finn´s aren´t usually that good of asking help, since - if anyway possible - we like to do things by ourselves. Our personal space is huge and we´re not much of a small talkers - but once you win a Finn on your side, it´s a friendship and loyalty for life. Beer usually help this process...

Sisu = (doesn´t translate)

Sisu is something special, sort of an attitude-character we Finns have. It means to have the guts and patience for accomplishing what ever you have decided to do. "Even through a grey rock", as we say.

Sauna = sauna

Sauna is said to be one of the main things in Finnish culture. It is an important part of the festival traditions, but also some Finns prefer their sauna every week - some even every day. I the (very short) summer time you can go from sauna to cool down in a patio, or if in a lake side, have a nice refreshing swim in the super-pure fresh water. In winter time we like our sauna with a roll in a snow or swim in the frozen lake - just make hole through the ice and there you have it: nice and ready-to-go ice cold pool in a lake. And all this sauna, swimming and rolling is traditionally done naked.

FINLAND - 100 years of independence - Let´s celebrate!!!  

Tyylikkäinä kuten aina.

Rahaa Miamissa saa palamaan juuri sen verran mitä taskunpohjat antavat periksi. Eivät turhaan kutsu paikkaa aikuisten leikkikentäksi. Näyttäytymisen halu on kova ja toisten nokittamisen tarve vielä kovempi, on kyse sitten uudesta autosta tai jouluvaloista. Porukka puhuu pelkästään rahasta ja siitä, kuinka paljon sitä on mihinkin käytettäväksi. Jostain syystä emme saa kovinkaan paljoa kredittiä kun kerromme olevamme sekä kodittomia että työttömiä, jännä juttu.

Joulu alkaa näkymään Miamissakin.

Olen iloinen, että tämäkin tuli nähtyä, mutta en nyt perhettä tänne alkaisi perustamaan. Kahdeksan päivää oli varsin riittävä aika viettää tällä leikkikentällä. Saa nähdä kuinka arki muuttuu kun pääsemme tänään vielä New Orleansiin. Olemme kuulleet paljon hyvää kaupungista ja sen kulttuurista, joten odotamme innolla että pääsemme taas täysin erilaiseen, ehkä hieman rauhallisempaan ympäristöön. Ainoana huolenaiheena ovat sääennusteet, jotka povaavat varsin kylmää keliä New Orleansiin, saa nähdä joutuuko oikeasti vielä vaatekaupoille. Sormet ja varpaat ristiin riittävän lämpimien kelien puolesta. Nyt lähti, sano Annikki Tähti, zau!

Auringonlaskuun on aina hyvä lopettaa.