Aloha! Hula hulaa Hawaijilla.

Joulukuun aikana Oahun saarella vierailee noin puoli miljoonaa turistia ja ilmeisesti jokunen heistä oli jäänyt myös viettämään uuttavuotta kanssamme. Ainakin Waikiki, jossa itse majailimme, vaikutti olevan loppuunmyyty vuodenvaihteen ympärillä ja se näkyi hyvin sekä rannalla että katukuvassa.

Elämäni ensimmäinen Hawaiji-paita =)

Olimme varanneet jo yli puolivuotta sitten majapaikan Airbnb:n kautta, koska jo silloin hotellit alkoivat täyttyä ja hinnat kivuta taivaisiin. Varaamamme yksiö keittokomeroineen sijaitsi vain parin korttelin päässä Waikikin rannasta, ravintoloista, kaupoista ja bussipysäkeistä. Kaikki tarvittava löytyi aivan nurkan takaa. Vaikka palvelut löytyivätkin läheltä, itse rakennus ja naapurusto olivat todella rauhallisia eikä meillä ollut esim. minkäänlaisia meluhaittoja yhtenäkään yönä. Sijainnin ja ajankohdan huomioon ottaen teimme mielestäni varsin hyvät kaupat asunnosta (35€/hlö/yö).

Taustalla Diamond Head kraateri.

Tänne oli tosiaan joku muukin päättänyt tulla viettämään vuoden vaihdetta. Jännä juttu sinänsä. Aattopäivä vaikutti aluksi rauhalliselle eikä ihmisten askareet rannalla tai kaupungilla viitanneet millään tavalla uudenvuoden suureen juhlaan. Vietimme itsekin päivän rannalla makoillen ja lähdimme vasta auringon laskettua mailleen. Vuodenvaihde huipentuisi mereltä ammuttavaan ilotulitukseen, joten yksinkertasempikin pystyi päättelemään, että koko rannan ympärystö tulisi olemaan yhtä täynnä kun kauppatori vuonna -95 kultajuhlissa.

Aattoillan odottelua ratnsussa.

Ajattelimme olla kaukaa viisaita ja suuntasimme jo yhdentoista aikoja varaamaan paikkoja loppuhuipentumaa varten. Siinä vaiheessa tilanne vaikutti vielä yllättävän rauhalliselle ja saimmekin valittua hyvät paikat leirillemme. Eipä mennyt aavistus tälläkään kertaa pieleen, tuntui kuin koko kylä olisi tyhjentynyt paikalle viimeisen vartin aikana ja ilmassa alkoi olla jo juhlan tuntua. Näyttävät oli paukkeet tälläkin puolen palloa ja vuosi vaihtui rauhallisin ja toiveikkain mielin. Onnea ja menestystä vuodelle 2018!

Hyää Uuttavuotta!

Auringonottoa suunnittelevan kannattaa pitää muutama seikka mielessä. Vaikka Waikikilla rantaviivaa riittikin ihan mukavasti, niin itse hiekkakaistaletta ei oltu juurikaan leveydellä siunattu. Välillä joutui ottamaan silmän käteen ja etsimällä etsimään ranta-alustalle sopivaa rakoa. Omaa tilaa arvostavalle suomalaiselle tilanne oli kieltämättä hieman haastava. Keskikohta oli täyteen tupattuna isojen resorttien asukkaita aurinkotuoleineen ja hieman väljempiä päätyjä kansoittivat lapsiperheet rantaleikkeineen. Kumpikaan vaihtoehto ei sinänsä tajonnut mielikuvissa olevaa rauhallista ja idyllistä ajanviettoa rantahietikolla. Tavallaan täysin oma moka kun valitsimme vuoden vilkkaimman ajankohdan. Turha silti valittaa, mehän ollaan hitsi vie sentään Hawaijilla. Ei kun sekaan vaan =)

Surffijumala Duke Kahanamoku.

Waikikista hieman länteen (n.20min kävellen) löytyy Ala Moana regional Park. Puisto on vastapäätä isoa Ala Moanan ostoskeskusta, josta lähtee myös bussiyhteydet lähes joka kolkkaan ympäri saarta. Puistosta löytyy pieni aallonmurtajilla ympäröity rantakaistale (Magic Island Lagoon) sekä tyyni, muutaman sadan metrin mittaiden Ala Moana Beach, joka on huomattavasti Waikikia rauhallisempi. Täällä saatat kuulla jopa aallon loiskeen huutavien lapsien ja moottoriveneiden sijaan. Täällä oli suomalaisellekin sopivasti omaa tilaa eikä tarvinnut naapurin kantapäitä haistella. Harmiksemme bongasimme nämä paikat vasta aivan viime metreillä, olisimme muuten viettäneet useamminkin aikaa ko. rannoilla.

Ala Moana beach. Täällä oli hyvin tilaa.

Jos hiekka ja rantaviivan välitön läheisyys ei kuulu tärkeimpiin kritereihin, mutta tykkäät nauttia auringosta, löytyy rantojen tuntumasta mukavia puistoalueita joissa paistatella päivää. Sama aurinko sinnekin paistaa ja mukavampi nauttia eväistä ilman pöllyävää hiekkaa. Hyviä vaihtoehtoja molemmat.

Saaren tunnetuin ja kuvatuin maamerkki on Waikikin rannan päässä kohoava kraateri, joka tottelee nimeä Diamond Head. Se on luonnollisesti myös käydyin ja suositelluin turistikohde, jonne kapuaa pari tuhatta turistia joka ikinen päivä. Strategisen sijainnin vuoksi kraateri ja sen ympäristö tarjosi jo toistasataa vuotta sitten otollisen ympäristön USA:n armeijalle ja toimi pitkään yhtenä tukikohdista. Historia toi oman mausteensa kohteelle, joten päätimme käydä katsomassa mistä oikein on kysymys.

Kraaterin keskustaa.

Kraaterin keskeltä lähtevän reitin alkupäähän olisi päässyt bussikyydillä, mutta ajattelimme kävellä sinne lämpimiksemme asunnoltamme. Majapaikkamme sijaitsi Waikikin keskikohdilla ja kävely otti vain vähän vajaan tunnin verran. Kävelyreitti oli ollut poikkeukselliseti kiinni edelliset viisi päivää korjaustöiden takia, joten lauantaille uteliaita turisteja sattui sit niidenkin päivien edestä. Tiesimme jo etukäteen että paikalla olisi tungosta, joten väen paljous ei tullut mitenkään yllätyksenä. Siellä kivasti kipusimme kapeita polkuja pitkin kuin muurahaiset konsanaan. Onneksi kyse ei ollut mistään puolen päivän patikoinnista vaan yhteensä noin tunnin mittaisesta pyrähdyksestä huipulle ja takaisin.

Ei oltu ainoita ei...

Huipulta avautuvat 360 asteen näkymät Waikikin ylle oli näyttävät, muttei ihan sen hehkutuksen arvoiset mitä olimme lukeneet ja kuulleet. Vaikuttavana tekijänä oli luultavasti myös kauhea tungos joka paikassa, huipulla ei saanut hetken rauhaa jos olisi halunnut olla ihan vaan paikallaan ja ihastella maisemia. Sää oli kuitenkin mitä mahtavin ja seurakin mukiin menevää, joten vietimme kaikin puolin mukavan aamupäivän turistia leikkien. Pääsymaksuksi joutui pulittamaan kokonaisen yhden dollarin, joten jos yhtään jaksat liikkua massan mukana ja sulta löytyy pari tuntia joutilasta aikaa, kannattaa kraaterilla kuitenkin käydä pyörähtämässä. Oiva vaihoehto vaikka aamulenkin sijaan.

Waikikin ranta kokonaisuudessaan.

Päätimme yhtenä päivänä tehdä omatoimisen päiväretken Waikikista pohjoiseen Kailuan kaupunkiin ja sen vieressä sijaitsevalle pienelle Lanikain rannalle. Lyhyen googlailun jälkeen Noora bongasi Pillbox trail -nimisen reitin, joka johtaisi lähes suoraan Lanikain rannalle. Meidän täytyisi ainoastaan hypätä ennen kaupunkia hyvissä ajoin pois bussista ja löytää reitin alku jostain omakotialueen keskuudesta. Onneksi Here-karttapalvelu neuvoi reitin suurinpiirtein kohdalleen, sillä reitin ”oviaukkoa” olisi muuten ollut vaikea havaita.

Komiat oli maisemat.

Vesisateen uhka ajoi meitä liikkumaan hieman keskiarvo retkeilijää nopeammin, emmekä hirveästi pysähdelleet ihastelemaan maisemia muuten kuin pakollisten somekuvien ajaksi. Reippailuimme kesti noin tunnin verran ja siinä sai hyvän hien otettua pintaan. Reitillä oli mukavasti pientä kiipeämistä, paljon puskassa liikkumista ja kauniita maisemia Kailuan ylle. Suosittelen ehdottomasti käymään jos reitille sattuu.

Viidakon Ykä.

Kukkulan kuningatar vol.6

Lanikain ranta oli oikein viihtyisä ja vesi oikein houkuttelevasti turkoosin väristä. Ranta oli hieman syrjässä, mutta kuitenkin aivan kävelymatkan päässä Kailuan kaupungista ja sen rannasta. Lanikailta ei löytynyt mitään palveluita, joten omat eväät kannattaa pakata lähtiessä matkaan, vessassa käyntiä unohtamatta. Yleisiä käymälöitä kun alueelta ei löydy isoa sinistä lukuunottamatta. Visiittimme jäi harmittavan lyhyeksi, sillä sadekuurot ajoivat rantaleijonat hakeutumaan suojaan ja poistumaan rannalta. Äkkikomennosta huolimatta rannasta jäi mukava ja rauhallinen vaikutelma. Voisimpa käydä toistekin jos paikalle osuu.

Maisemareitti alas tullessa.

Päätimme samalta seisomalta suunnata Kailuan rannalle kerta seisaallaan jo olimme. Sade alkoi myös helpottamaan, joten sandaalia reippaasti toisen eteen. Seuraava kohde oli jo selkeästi pidempi ja runsaammin asutettu, muttei kuitenkaan mitään verratuna Waikikin ruuhkiin. Hyvin löytyi tilaa laskostella isompikin ranta-alusta paikoilleen ilman pelkoa että osuisi naapurin tontille. Rannan puut tosin bloggasivat nopeasti selän taakse painuvan auringon, joten paras aika suunnata tänne on heti aamupäivästä. Vaikka majoituisikin Waikikin puolella, tänne on helppo tulla paikallisbussilla, joka maksaa 2,75$ suuntaansa ja matka kestää vajaan tunnin verran. Hyvä vaihtoehto omatoimiselle päiväretkelle . Ps. Ota bussiin lämmintä vaatetta, sillä AC on ohjelmoitu lähemmäks pakkas-asteita kuin ulkona vallitsevaa lämpötilaa.

Kauniilla Kailua beachilla.

Omalla listalla oli ainostaan yksi must-kohde Hawaijille. Vaikka historian tunneilla asiaa kovasti läpi käytiinkin, niin onhan se eri asia päästä tutustumaan yksityiskohtaisemmin traagisen aamun tapahtumiin reilut 76 vuotta sitten. Turisteille tarkoitetulle Pearl Harbor visitor centerille pääsee helposti niin omalla autolla, bussikyydillä tai etukäteen varatulla retkellä. Suosittelen menemään alueelle omatoimisesti, sillä paikan päällä on paljon nähtävä eikä tarvitse kytätä koko ajan kelloa kyydin lähtemisen pelossa.

Kävimme aluksi tutustumassa pitkään palvelleeseen USS Bowfin sukellusveneeseen sekä aiheesta kertovaan museoon. Täytyy sanoa, että hyvin ovat tilan osanneet käyttää hyödyksi. Vaikka aluksen runko on vaikuttavan kokoinen, niin sisätilat oli mitoitettu enemminkin hobittien mukaan. Tiedän miltä kiekkoporukan varustekopissa haisee, mutta veikkaan et jää aikalailla toiseks kun 80 miestä punkkaa näissä tiloissa kuukausitolkulla. Tosin se tuskin oli heidän suurin huolen aiheensa sodan aikana. Museo oli mielenkiintoinen, mutta paljon avartavampaa oli päästä kävelemään sukellusveneen päästä päähän ja nähdä minkälaisissa olosuhteissa siellä on eletty. Hatun nosto heille kellä on munaa tohon hommaan.

Ei taida AB-ajokortti riittää tän ajamiseen.

Seuraava kohde oli USS Arizona, jonne olimme varanneet etukäteen liput nettipalvelun kautta. Tämä oli ainoa kohde, jonne täytyi varata erikseen aikataulutetut liput, koska paikkoja on vain rajattu määrä päivää kohden. Kierros alkoi parinkymmenen minuutin mittaisella elokuvalla, joka avasi taustoja sotaan johtaneesta tilanteesta. Elokuvahetken jälkeen odotti lauttakuljetus USS Arizonan hylylle, joka makaa edelleen samassa paikassa kuin upotessaan ilmaiskussa 7.12.1941. Uponnnot alus vei mukanaan 1102 henkeä ja toimii edelleen heidän hautapaikkanaan. Olimme saaneet kulumaan pelkästään kahden kohteen kiertämiseen neljä tuntia, joten alueella saa todellakin kulumaan vaikka koko aamupäivän jos haluaa mennä kaikkiin laitteisiin. Meille riitti hyvin näkemämme, joten oli aika palata kotikulmille ja ruoan laittoon.

USS Arizona memorial site. Hylky lepää suoraan alapuolella.

USS Arizona Memorial on ehdottomasti paikan suosituin kohde ja tunku on myös sen mukainen. Kierrokselle jaetaan päivittäin 1300 ilmaislippua saapumisjärjestyksessä, mutta jos jonottaminen ei nappaa heti aamutuimaan, liput voi onneksi varata etukäteen myös netistä. Tosin sekin voi olla vesiperä jos et ole skarppina heti aamutuimaan. Varattivassa on rajattu määrä lippuja 60 päivän aikaikkunalla tai pelkästään seuraavalle päivälle aikataulutettuja lippuja. Muistaakseni jälkimmäisiä oli varattavissa 500kpl/pvä. Ko. Liput aukaistaan varattavaksi edellisenä aamuna seitsemältä ja silloin on parasta olla koneen äärellä. Huonon nettiyhteyden takia pääsimme painamaan varaa-nappia kymmentä yli seitsemän ja saimme liput toiseksi viimeiselle kierrokselle. Nettivarauksista veloitetaan 1,5$/lippu, mutta pieni raha siihen verrattuna ettei tarvitse stressata jonossa mahtuuko mukaan vai ei.

Päivä on aina mukava päättää auringon laskuun.

Waikikin alueella on retkitarjontaa aivan laidasta laitaan, joten aktiivilomailijalle löytyy varmasti tekemestä pidemmäksikin aikaa jos kukkoron nyörit antavt periksi. Itse keskityimme vähemmän aktiivisempaan malliin. Ilmaista hupia on myös sopivasti tarjolla päivien kuluksi. Rannan tuntumassa voi käydä seuraamassa ilmaisia hulahula-esityksiä aina tiistai, torstai ja lauantai-iltaisin tai ihastelemassa Hiltonin edustalta ammuttavaa ilotulista perjantai-iltaisin. Farmers Marketit ympäri kaupunkia tarjoavat myös ihmeteltävää viikon lähes jokaisena päivänä. Nooralla oli ollut mielessä perehtyminen surffauksen saloihin jo Intiasta lähtien. En oikeastaan edes keksi otollisempaa paikkaa harrastuksen aloittamiselle kuin Waikiki, jossa myös legendaarinen Duke Kahanomoku on ottanut aaltoja haltuunsa.

Rohkeasti vaan laudan päälle.

12 päivää kului yllättävän nopeasti ja leppoisasti auringosta nauttien. Neljän reissukuukauden jälkeen on aika pakata laukut ja suunnata katse kohti Uutta-Seelantia, jonne tulemme jäämään pidemmäksi aikaa. Minne päin Uutta-Seelantia menemme tai päädymme, on vielä täysin auki. Lennämme Aucklandiin ja alamme sieltä käsin suunnitella tulevaa. Ekan viikon ohjelmaan kuuluu luultavasti pankkitilin avaamista, veronumeron hankkimista, puhelinliittymän aktivointia, työpaikkojen selailua ja muuta mukavaa. Jännä nähdä minne tie kulkijan viekään.

Heipat, myö lennetään kohti uusia seikkailuja!