Jouluksi Las Vegasiin

San Francisco toimi lähinnä viiden yön mittaisena välipysäkkinä ilman sen suurempia suunnitelmia. Tarkoituksena oli viimeistellä jouluostokset sekä täydentää vaatevarastoa Vegasia varten. Toisin sanoen löysimme taas hyvän tekosyyn shoppailla seuraavat päivät. Onneksi 23:n kilon laukkurajoitukset lentokoneissa edes hieman höllentivät ostosvimmaa. Vaikka moni asia Jenkeissä on kallista niin vaatteet ovat yllättävän edullisia. Esimerkkinä yhdet Skechersit, jotka ostin Miamista irtosi 35:n euron hintaan kun kotona samoista monoista olisi saanut luultavasti maksaa tuplahinnan.

Noora juhlii synttäreitään joulukuun 19. pvä, joten tällä kertaa vietimme ne San Franciscon auringon alla. Synttäreiden suunnittelu olisi ollut helpompaa jos olisimme tienneet hieman aiemmin missä kaupungissa ne viettäisimme. Rehellisesti sanottuna en tiennyt vielä samana aamunakaan miten päivän viettäisimme, mutta onneksi lahja oli sentään hankittu jo Miamista, joten siitä ei tarvinnut enää stressata. Kokeilin aloittaa päivän viemällä aamupalan vuoteeseen, se ei voi ikinä mennä huti.

Kelpo päivä vaikka vähän viluttikin.

Ajattelimme, että pakkaamme eväät reppuun ja lähdemme viettämään päivää kaupungille nähtävyyksiä kierrellen. Päivä lähti käyntiin Uber-kyydillä San Franciscon kuuluisimman maamerkin Golden Gate bridgen kauimmalle rannalle. Halusimme pelkkien somekuvien lisäksi myös ylittää sillan kävellen ja samalla haukata hieman raitista ilmaa. Silta on kokonaisuudessa 3,2 km pitkä, joten matkalla ennätti hyvin ihastella maisemia ja edessä kohoavaa kaupungin siluettia.

The Golden Gate bridge.

Heti ensimmäisillä sekunneilla tosin tajusimme, että vaatevalintamme ei osunut tällä kertaa ihan nappiin. Lähtiessämme hotellilta aurinko lämmitti kivasti ja pukeuduimme tietenkin sen mukaisesti. Kuka olisi arvannut, että meren yllä saattaisi olla pieniä puhureita näin joulukuussa. Maamerkki oli entuudestaan "tuttu" teeveestä, mutta mittakaavan tajusi vasta paikan päällä kun silta kulki omien jalkojen alla. Välillä oli oikein pysähdyttävä hetkeksi aloilleen ihmettelemään kuinka tämäkin on saatu kasaan.

Pitää syödä, että jaksaa.

Alkulämpimän jälkeen päätimme jatkaa matkaa kohti Palace of fine arts – nimistä monumenttia, joka on yksi kaupungin kauneimmista rakennuksista ja toimiikin usein vastanaineiden potrettipaikkana. En tiedä mitä virkaa tämä vuonna 1915 alunperin rakennettu rakennus ajaa nykyään, mutta aikoinaan se on rakennettu suurta kansainvälistä taidenäyttelyä varten, jolla juhlistettiin Panaman kanavan valmistumista. Alue on kaunis näyttävine pylväineen, mutta mitään muuta tekemistä siellä ei tällä hetkellä olekaan kuin ihastella raknnelmia. Nälkä alkoi kurnia sen verran vatsan pohjalla, että lähdimme ruoan metsästykseen vanhaan kalasatamaan, joka tunnetaan nykyään nimellä Fisherman´s Wharf.

Avajaispäivänä v. 1915 reilut 250 000 kävijää, ei huono saavutus.

Matkan varrella koukkasimme sen verran reitiltä että kävimme katsomassa kaupungin kuuluisimman tien pätkän Lombard Streetin, joka on tunnettu yhtenä mutkaisimpana tienä maailmassa. Täytyy sanoa, että aikamoinen pettymys oli tämä. En tiedä millä tempuilla saavat sen näyttämään kuvissa paljon pidemmältä ja hienommalta, mutta todellisuudessa se oli vain pieni mäki muutamalla mutkalla, tiukasti asuinrakennusten välissä. Siitä huolimatta paikalla oli luonnollisesti bussilastillinen aasialaisia Kodakeineen.

Turistinähtävyys tämäkin.

Kalasatama yllätti meidät positiivisesti. Kylän poikki kulki rantakatu, jonka ympärillä oli useita pieniä kauppoja ja paljon ravintoloita, jotka olivat keskittyneet pääasiassa merenelävien tarjoiluun. Valkosten pöytäliinojen lisäksi satamasta löytyi myös rivi pieniä ruokakojuja, jotka tarjosivat herkkuja aina simpukkakeitosta hummerin pyrstöihin. Hetken vitriineitä kuolattuamme päädyimme leivän sisältä tarjoiltuun rapukeittoon sekä paistettuun kalamariin. Pikaruokaa parhaimmillaan sanon minä. Soppa lämmitti sen verran kylmenevässä illassa, että päädyimme kävelemään takas hotellille asti, vaikka cable car alkoi jo kovasti houkutella. Eipä tarvinnut hirveästi unta houkutella, kun oli viettänyt koko päivän raittiissa syyssäässä.

Kunnon soppa lämmittää niin ulkoa kuin sisältä.

Uusissa kohteissa ajantaju katoaa helposti ja talsittuja kilometrejä kertyy kuin itsestään. Mikäs sen mukavampaa kuin antaa jalkojen viedä ja ihmetellä ympärillä olevaa. Sitä paitsi jalkaisin tulee helposti eksyttyä moniin hienoihin paikkoihin minne ei ikinä löytäisi jos liikkuisi pelkästään autolla tai julkisilla. San Francisco on siitä hassu kaupunki, että siellä on hädin tuskin yhtään tasaista kohtaa. Korkeuserot ovat yllättävän suuret keskustan alueella ja kadut välillä niin jyrkkiä, että niiden varrelle on rakennettu rappusia helpottamaan jalankulkijoiden nousua.

Harmi kun ei päästy vierailemaan saarella.

Friscosta jäi hyvä maku yhtä asiaa lukuunottamatta. Marihuanan viihdekäyttö on laillista ja se kyllä näkyi ja tuoksui joka paikassa. Kysyinen aromi toimi mm. hotellimme ominaistuoksuna. Pilven polttelijat eivät kuitenkaan olleet se suurin ongelmakohta vaan ennemminkin julkisesti vahvojen huumeiden käyttäjät ja kaduilla eläjät. Keskustan alueella tuntui, että joka toisella kadunkulmalla oli joku sekopää karjumassa mielikuvituskaverille, raapimassa mörköjä pois olkapäiltä ja raivoamassa postilaatikolle. Onneksi pahimmat kadunpätkät oppi muistamaan nopeasti ja välttelemään niiden läheisyyttä. Muuten varsin aurinkoinen kaupunki.

Joulun odotusta San Franciscossa.

Viime hetken lentojen hinnat olivat nousseet pilviin, joten päätimme testata istumalihaksia ja hypätä kukonlaulun aikaan Grey Houndin kyytiin päämääränä Las Vegas. Linja-autossa on useasti tunnelmaa, mutta 14,5 tunnin istumisen jälkeen fiilis alkoi olla hiipumaan päin. Astuimme kuitenkin tyytyväisinä ulos bussista tietäen, että paluu San Franciscoon tapahtuisi lentoteitse.

Vinksin vonksin Vegasissa.

Saavuimme Vegasiin 22.12. vasta noin puoli yhdeksän aikaan illalla, joten ensimmäinen ilta meni pelkästään aloilleen asettuessa. Aaton aattona kävimme tekemässä vielä viimehetken ruokaostokset aatolle, jotta saimme edes jotain herkuteltavaa, vaikkei suomalaiseen joulupöytään päässytkään. Harmiksemme hotellihuoneessa ei ollut jääkaappia, joten jouduimme hieman improvisoimaan ostosten kanssa ja rakentamaan erilisen kylmiön jääpala-automaatin turvi metallisesta roskakorista. Eihän siihen juuri mitään mahtunut, mutta pääasia, että saimme hieman "kinkkua", juustoa ja muita pieniä herkkuja odottamaan seuraavaa päivää.

Welcome to Vegas!

Ämyreistä raikasi kauneimmat joululaulut minne ikinä astuikin ja rakennukset oli koristeltu viimeisen päälle, mutta lämmintä joulutunnelmaa oli mahdoton löytää neonvalojen välkkyessä. Koti-ikävän lieventämiseksi otimme heti aamusella videopuhelut kotipuoleen ja saimme vaihtaa joulutervehdykset kasvotusten. Hyvä mieli tuli siitä. Joulupukki oli näköjään löytänyt tiensä myös autiomaahan, sillä pöydälle oli ilmestynyt pieniä paketteja nukkuessamme. Olimmeko olleet kiltteinä vai olikohan pukki kenties erehtynyt huoneesta, mene ja tiedä.

Aamupala on päivän tärkein ateria.

Joulun ainoa suunniteltu aktiviteetti oli oikeastaan joulupäivän buffa-illallinen erään Casinon tiloissa. Muuten vietimme aikamme hotellilla tai sen lähimaastoa kiertäen. Korttelin päästä hotellilta alkava Fremont Streetin kompleksi tarjosi pitkin pyhien erilaista ilmaista ohjelmaa katutaikureista livemusiikkiin, joita oli mukava käydä välillä seurailemassa. Alue oli ns. vanhaa Vegasia, joka aikoinaan toimi loiston keskuksena ennen kuin suuret hotelliketjut alkoivat rakentamaan uutta ja modernimpaa keskusta hieman etelämpään.

Erilainen joulupäivän ruokailu.

Fremont Street.

Varsinaisella Stripillä on paljon nähtävää ja seurattavaa sekä upeita hotelleja Eifel torneineen ja New Yorkin siluetteineen. Onneksi seuraavan hotellimme – Monte Carlon – huoneet olivat rauhalliset, sillä ulos astuessa tilanne oli aivan jotain muuta. Edes neonvalojen välke tai pelikoneiden pimpotus ei ollut niin rasittavaa kuin ihmismäärän paljous ja yleinen häslinki kaduilla. Alkoi taas kaiholla muistella Etelä-Amerikkojen rauhallisuutta ja kiireettömyyttä.

Mikä maa mikä valuutta?

Olimme tyytyväisiä, että vietimme ensimmäiset neljä yötä rauhallisemmalla vanhan Vegasin puolella. Oli mukava nähdä mistä kaikki on saanut alkunsa ja nähdä samalla pieni pala historiaa. En tiedä olisimmeko edes osanneet nauttia uuden puolen hullunmyllystä kaikkia kuutta yötä, sen verran hulinaa ympärillä oli koko ajan.

Missä vaiheessa lähti lapasesta?

Olimme etukäteen puhuneet, että haluaisimme käydä katsomassa edes yhen shown jollain casinolla nyt kun niiden mekassa kerta olimme. Päädyimme katsomaan sopivasti näytöstä nimeltä Vegas! The Show, joka oliki parasta antia koko visiitillä. Liput kustanti rapiat 70€ nupilta, mutta kokemuksena ehdottomasti sen arvoinen. Pitäähän sitä välillä käydä kulttuuriakin harrastamassa.

Suosittelen kokeilemaan.

Jos olet Vegasissa, sitä täytyy kokeilla. Uhkapelaamista nimittäin. Ruletti ei osunut eikä black jackiä näkynyt. Yksikätisillä tais kanssa olla paha päivä kun söivät kaikki setelit samoin tein. Pelibudjetti paukkui huomaamatta yli parilla sadalla, mutta onneksi taskun pohjalle jäi vielä jokunen roponen ja maailman valloitus voi edelleen jatkua suunnitelmien mukaan. Pelaaminen oli tehty niin helpoksi ja houkutelevaksi, etten ihmettele jos onneaan kokeilevat päätyvät takaisin kotimatkalle tyhjin taskuin ja luottokortit tappiin höylättyinä. Raakaa peliä Las Vegasissa.

Ei kiitti, kerta riittää.

Aika jättää Vegas taakse ja siirtyä muihin maisemiin. Mielestäni Vegas on edelleen yksi once in a life time – kaupungeista. Tv-sarjat koettavat parhaansa mukaan luoda realistista kuvaa Vegasista, mutta kaupungin ylitseampuvuuden pystyy tajuamaan vasta paikan päälle tullessa. Kiva paikka, mutta mulle kertakäynti riitti, kiitti vaan.

Vegas, yksi suuri aikuisten leikkikenttä.

Viimeisenä aamuna edessämme oli vielä muutama tärkeä tehtävä ennen lähtöä. Yksi, kaiva aurinkorasva esille. Kaksi, venyttele lanteet notkeiksi. Kolme, orientoidu makaamaan aloillasi pidempiäkin aikoja. Parempi olla nämä hommat hanskassa, sillä kohta vedetään hulahulaa Hawaiin rannoilla. Aurinko, täältä myö tullaan taas!