Kiitos Mendoza ja Hostel Lao!

Mikä on tämä sää!?! Kaksi ensimmäistä päivää tuuli, tihkutti vettä ja lämpötila nousi juuri ja juuri yli kymmenen asteen. Ei me tälläistä oltu tilattu. Olosuhteista johtuen pari ekaa päivää meni toipuessa tästä yllätyksestä ja etsiessä lisää lämmintä vaatetta. Kiitos Paulalle villasukista, tuli muuten tosi tarpeeseen. Onneksi hostellimme huoneesta löytyi sentään lämmintä ilmaa puhaltava koje, enpä ole aiemmin moista tarvinnut. Mutta ei huolta, Andien vuoristosta johtuen sää vaihtelee nopeasti ja lämpötilä pomppasi värjöttelyn jälkeen lähemmäksi tutumpaa kahtaviittä. Skool se kunniaksi!

 

Tällä kertaa majapaikan valinta osui ja upposi. Hostel Lao sijaitsee kävelymatkan päästä kaikesta tarpeellisesta ja ilmapiiri on täydellinen reppumatkaajille. Brittiläinen omistaja on itsekkin ollut pitkään tienpäällä, joten hostellin palvelut on myös suunniteltu sen mukaisesti. Eivät tyrkytä pakettiratkaisuja vaan ehdottavat auliisti kuinka välttää turhat välikädet ja maksut ja sekä kiertää omatoimisesti ympäriinsä huomattavasti halvemmalla. Otimme samantien lisäöitä etukäteen varattujen lisäksi, sillä nautimme olostamme sen verran hyvin alusta alkaen. 

 

Omistaja vielä upgreidasi huoneemme synttäreitteni kunniaksi ja järjesti viimeisenä iltana pienimuotoiset synttärijuhlat muiden hostellivieraiden kanssa. Ruokahalun herättäjänä toimi hienosti takapihan kunnostusprojekti kommuunin yhteisvoimin. Vaikka yhteistä kieltä ei kaikkien kanssa tahtonut löytyä niin hienosti homma kuitenkin hoitui. Rappusten rakentaminen chileläisen kaverin kanssa, joka ei pukahtanut sanaakaan englantia oli sekä mielenkiintoista että antoisaa. Vaikka rupeama toikin suurta iloa ahertajille, suurimman huvin taisi kuitenkin saada yleisö, joka seurasi sivusta tilannetta. Raadin arvosansa Hostel Laolle, kymmenen kautta kymmenen ehdottomasti. 

Kaupunki oli palveluineen otollinen paikka reissaajalle. Kaikki tarvittava löytyi kävelymatkan päästä, mitä ikinä haitkin. Samaan hengen vetoon kun shoppaaja päättää suunnata kohti San Martinin ostoskatua, baarielämästä kiinnostunut liikahtaa Colon Streetin yläpäähän ravintola-alueelle. Uskosin, että jokainen joko hyvää olutta tai seuraa kaipaava löytää täältä omansa. Ps. Reilun viikon mittaisesta vierailusta huolimatta emme kertaakaan eksyneet tälle sekä turistien että paikallisten suosimalle baarikadulle, joten edellä mainittu oli pelkkää arvailua. Kaupungissa tehtiin paljon puistojen, monumenttien ja katujen kunnostustöitä ja yksisuuntaisia teitä oli yhtä paljon kuin vielä jokunen vuosi sitten Kuopiossa, mutta liikkuminen on muuten todella kätevää ja turvallista keskustan alueella.

Omatoimisesti ruoan tekoon kiinnostuneille pieniä minimarkettejä löytyy keskustan alueelta lähes joka kulmasta. Näistä saa ostettua perustarvikkeet kyökin ylläpiämiseks, mutta tarkemman kaverin kannattaa etsiä tiensä Carrefouriin, joka vastaa kutakuinkin valikoimaltaa suomalaisille tunnettua S-markettia. Tosin täältä saa hankittua paljon paremmat läskit pannulle ja vieläpä edulliseen hintaan. Tykkäävät aika paljon mansikkien kasvatuksesta ja mausta näillä nurkilla.

Ulkoilmaihminen laittaa kompassin neulan osoittamaan kohti General San Martin parkia ja antaa tennareiden viedä mukanaan. Osittain vielä rempan keskellä oleva jättimäinen puistoalue näytti erittäin viihtyisälle, vaikka jokunen tiilen murikka etsikin edelleen paikkaansa. Emme millään jaksaneet kiertää koko aluetta, mutta lyhyemmälläkin tutustumisella puisto vaikutti oivalle paikalle vaikkapa päivä picnicille tai lenkkeilyyn. Alueelta olisi löytynyt kartan mukaan mm. urheilustadion, eläintarha sekä ravintolaoita nätin ympäristön lisäksi, mutta laiskuuden vuoksi ei millään jaksettu lähteä näitä ihailemaan. 393:n hehtaarin alueen kiertämiseen ois saanu kulumaan kokonaisen päivän jos toisenkin.

Vinkki; Osta jäätelö fillarilla kulkevalta kauppialta ja istu kaikessa rauhassa puun varjoon nauttimaan siitä hetkestä. On yllättävän rentouttavaa olla hetki paikallaan ja seurata ympärillä olevien ihmisten touhuja. Niin sitä oppii taas arvostamaan enemmän arjen pieniä asioita. Hassu juttu, saman asian olisi voinut tehdä lukemattomia kertoja Suomessa ja nauttia pienistä hetkistä, mutta mukamas sitä oli aina liian kiireinen, tai sitten vaan laiska astumaan ovesta ulos.

 

Olimme erittäin harmeissamme kun kaupungissa järjestettiin pieni muotoiset festivaalit, jotka sattui sopivasti vierailumme ajankohtaan. Puistojuhlien teemana oli lähtökohtaisesti paikallisten viinitilojen kädenjäljet ja sen ohella ympärillä tapahtui paljon muutakin ihmeteltävää. 10 euron hinnalla kävijöille annettiin kätöseen pääsylipun lisäksi viisi maistelulipuketta, joilla pystyi valitsemaan kymmenien tilojen eri viineistä itselleen sopivimmat. Tasasin väliajoin taustalla soi Pink Floyd -
tribuutti suuren orkesterin johdolla ja välillä pienemmällä estraadilla pystyi seuraamaan tangon tulisia tahteja. Ihan kelpo ilta kaikin puolin.

Yksi tähänastisen reissun kohokohdista oli ehdottomasti vierailu Vistalban alueella sijaitsevalla
Nieto Senetinerin viinitilalle. Varasimme edellisenä päivänä paikat netin kautta neljän ruokalajin lounaalle johon sisältyi myös lyhyt viinitilan esittelykierros muutamien maistiaisten kera. Hyppäsimme hostellin oven edestä paikallisbussiin, jonka yhden pysäkin oli määrä olla aivan viinitilan porttien luona. Olihan se, jos siinä olisi osannut jäädä pois. Kovin tuli kyltit nopeasti eikä osattu ennakoida pois jäämistä. Opimme tämän bussimatkan jälkeen ettei kuski pysähdy joka pysäkille mikäli ei ole tarvetta ja ainoa ”pysähdy” - painike löytyy aivan takaosasta selkäsi takaa ovien kupeesta. Onneksi parin kilometrin jälkeen joku muukin halusi kyytiin ja pääsimme apostolilla palaamaan takas päin samalla ruokahalua herätellen.

Vaikka lounasta myytiin neljän ruokalajin pakettina, niin käytännössä se kuului lajiin ”syö niin paljon kuin jaksat”. Luulimme pariin otteeseen pääruoan ja olevan ohi, kunnes tarjoilijat kantoivat lisää herkkuja parin metrin päässä olevasta grillistä annosten koossa säästelemättä. Jopa itselläni jäi viimeiset palat syömättä siitäkin huolimatta, että viimeisenä eteemme kannettiin suussasulavat härän ribsit. Myös ruoan kanssa tarjotut viinit oli mietitty huolellisesti makuihin sopiviksi. Enpä ole aikaisemmin viettäny lounaspöydässä kahta ja puoltatuntia yhellä istumalla. Täytyy sanoa että kokemus oli joka pennin väärti.

 

Kävimme aikaisemmin viikolla puolen päivän tutustumiskierroksella Baudronin ja Cavas De Don Arturon viinitiloihin sekä Pasrainin Oliivitilalle. Onneksi jonkun verran jo alan tietoutta takana, sillä kierrosoppaiden espanjan aksentilla väännetty englanti kiikkui välillä ymmärtämisen rajamailla. Joko argentiinilaiset ovat erinomaisia referoimaan informaatiota, tai sitten espanjaksi asiat joudutaan kertomaan todella monimutkaisesti. Oppaan muutaman minuutin selostus espanjasta tiivistyi useaan otteesseen kahteen engalnnin kielen käännökseen. Kaipa hän ajatteli että näillä on jo homma hallusssa. Tutustuimme kierroksilla hieman talojen historiaan, tuotantotiloihin ja toki kierroksen päätteeksi maistamaan köynnösten antimmista. Täytyy sanoa että hyvän Malbecin osaavat rypäleistä puristaa. 

Kaikki nettipalvelut eivät ilmeisesti hyväksy suomalaisia maksukortteja tai sitten vika on heidän nettipalveluissaan. Argentiinassa nettimaksut toimivat yleensä moitteettomasti toisin kun Chilessa, jossa kuuleman mukaan tarvitaan paikallinen maksukortti bussilippujen shoppailuun piuhoja pitkin. Koetimme varata bussilippuja täältä Chilen puolelle Santiagoon sekä suoraa jatkoa Santiagosta kohti pohjoista, siinä kuitenkaan onnistumatta. Näppäiltiin lippuja varatessa numeroita kaikilla Visa-merkkisillä korteillamme, mutta yksikään ei suostunut menemään läpi. Oiskohan kuitenkin parasta varmistaa oman tilin saldo ennen kuin alkaa muita moittimaan..

Onneksi yhtiön toimisto sijaitsi pääterminaalissa, joten kahisevan kera lippujen ostoon. Jännitämme vielä Santiagossa löytyykö lippuja enää samalle illalle vai menemmekö yhden pysähdykden taktiikalla. Olemme saaneet niin paljon kehuja tapaamiltamme ihmisiltä Perusta, Boliviasta ja Equadorista että haluaisimme jatkaa matkaa nopein liikkein kohti Chilen pohjoisosaa ja muita kohteita.

Elämä täällä on tehty helpoksi, joten on harmi jättää Mendoza taakseen ja jatkaa matkaa. Meillä on enää kuukausi aikaa Eelä-Amerikalle ennen Kuuban visiittiä, siispä nokka kohti uusia maisemia. Molemmilta iso suositus kohteelle, ja uskon että reissaaja kuin reissaaja tulisi viihtymään täällä. 

 

Hieman liian pitkään nukuttu aamu, kiireinen check-out hostellista sekä edessä oleva vuorokausi pelkkää matkustamista. Näistä oli meidän viimeinen päivä tehty Argentiinasssa. Kauaa ei tarvinnut torkkua, sillä maisemareitti Mendozasta Chilen puolelle Santiagoon oli kerrassaan vaikuttava! Olimme kuulleet että rajan ylitykseen saattaisi tuhrautua useitakin tunteja, mutta meidän joukkueella kaikkine tarkastuksineen kului vain puolisen tuntia. Ei muuta ku lisää leimoja passiin ja uuteen maahan!

Kyseinen maisemareitti tarjosi upeita vuoristomaisemia lähes koko matkan ajan, tosin mitä muuta voi odottaa jos ylittää Andien vuoriston muutaman tuhannen kilometrin korkeudelta. Välillä jopa hieman pelotti seurata bussin liikkeitä menopelin toisesta kerroksesta katsoen. Uskon että jotain toistakin ois jänskättänyt, kun ikkunasta näkee vain kilometrin syvyisen rotkon alkavan heti tien pientareen jälkeen vailla mitään turvakaiteita. Kutsukaa vaan heikkohermoiseksi, mutta vähän puistattaa vieläkin ajatus näistä vuoristoreiteistä. Toisaalta sama fiilis tuppaa olemaan aina jos itse ei ole menopelin ohjaksissa. Jos podet korkeanpaikankammoa tai kärsit matkapahoinvoinnista, ota nappi, kaks tai kolme ennen ajelua. Saatat jopa laskea selkänojan lähes makuuasentoon ja nauttia matkasta.  Bon Voyage!

 

Rikas rakas Argentiina

Onneksi taskun pohjalla oli vielä kotoo kuljetettuja euroja, sillä vaihtamalla sai paljon paremman kurssin kuin tomaatista ottamalla. Kurssi sinällään oli kutakuinkin ok, mutta paikalliset pankit perivät aina 5€:n nostopalkkion kertasuoritusta kohden. ”Katukaupasta” saa myös vaihdettua hyvällä kurssilla, mutta kuulemamme mukaan siellä liikkuu paljon myös väärennetttyä valuuttaa, joten pitäydyimme virallisissa vaihtopisteissä.

Liikkuminen: Paikalle pääsy kustanti Cape Townista 520€ sekä maanteitse siirtymä BA:sta Mendozaan 70€. Paikallisbussin kertamaksu 8,5 pesoa eli n. 0,4€. Taksia käytettiin ainoastaan kerran BA:ssa lentokentältä hotellille ja kuski ryösti turrelta 22€ kyydistä. Taas amatöörivirhe kun ei sovittu hintaa etukäteen. 

Ruoka: Buenos Airesissa söimme osittain ulkona ja osittain aasialaisten kätösin nikkaroidun ja mukanamme kannetun uskollisen vedenkeittimen turvin. Voi veljet että jo perinteeksi muodostunut nuudelit tonnikalalla maistuikin välillä hyvälle! Peruspastaannos ilman makua kustanti n. 5‒7€. Vastaavasti grillattua kananpoikaa valitsemallasi lisukkeella oli n. 7‒10€. Käytimme täällä ruokiin ja juomiin n. 15€/hlö/pvä. Kiitos omien kokkailujen, Mendozassa kulut puolittuivat ja saimme pitkästä aikaa rahoille vastinetta sekä kuvut ravittua joka ruoan yhteydessä. Hanaveden olisi pitänyt olla juomakelpoista, mutta kiikutimme varmuuden vuoksi kaupasta putelimme, sillä intian vatsaväännöt oli vielä sen verran tuoreessa muistissa. 6,3 litran tonkan sai kannettua kotiin reilulla parilla eurolla.

Retket: Puolen päivän viini- ja oliivitila kierros oli 19€ ja todella pitkän kaavan mukaan nautittu lounas tutustumiskäynteineen 40€.

Total: Viidentoista päivän rypistys Argentiinan puolella tuli maksamaan lentoineen 1025€/hlö.