Kohti Afrikan eteläisintä kärkeä

Olipa mukava saapua uuteen kaupunkiin ilman suurempia ennakkoluuloja tai -käsityksiä maan suhteen. Rehellisesti sanoen emme siis jaksaneet juuri ottaa selvää paikasta etukäteen, vaan lähettiin liikkeelle perinteisesti mututuntumalla. Sen verran tosin tiesimme, että Kapkaupunki on iso kansainvälinen miljoonakaupunki ihan siinä missä muutkin isot keskittymät. Kesä alkaa täälläkin olla tuloillaan, joten säiden suhteen ei olisi paremmin voinut osua. Tulee mieleen ihan Suomen lämpimät kesäpäivät. 
 

Ihmettelyä Cape Pointin päältä.

Ensimmäiset kaksi viikkoa Intiassa meni loikoillessa, joten aateltiin täällä panostaa vähän enemmän maan historian tuntemukseen sekä ympäristön tutkimiseen. Heti ekana päivänä tuli tunne, että aikamme täällä käy liian lyhyeksi, sillä nähtävää ja koettavaa olisi vaikka muille jakaa. Tässä huomaa yhden varjopuolen kun metsästää ja ostaa etukäteen edullisia lentoja, joissa ei yleensä ole juurikaan vaihtomahdollisuuksia ilman isoa kasaa dollareita. Päätimme kuitenkin ottaa ilon irti siitä ajasta mitä oli tarjolla ja nauttia kaupungin ja sen ympäristön antimista.

Tarina ei kertonu näitten Raybaneitten todellista tarkotusta.

Jotenkin on edelleen vaikea mieltää olevansa Afrikassa, koska paikka on valovuosien päässä niistä mielikuvista, jotka ensimmäisenä tulee mieleen sanan Afrikka jälkeen. Rantakadun hienosto kahviloita ja viimeisen päälle pukeutuneita ihmisiä katsellessa voisi kuvitella olevansa ihan hyvin vaikka Miamissa tai Nizzassa. Kaukana ovat vielä vehreät savannit ja miljoonat nälänhätää kärsivät ihmiset. Vaikka rohkeasti koetammekin matkustaa, niin tämä pehmeä laskeutuminen Afrikan mantereelle sopi meille hyvin. Ajattelimme lähteä varovin askelin tutustumaan täysin uuteen kulttuuriin ja näin jälkeenpäin pakko sanoa, että uskaltaudumme varmasti ensi kerralla myös syvemmälle mantereen tarjoamiin rikkauksiin.

On the way to the Waterfront

Olimme varanneet hotellin (Radisson Blu Le Vendome) hvyissä ajoin etukäteen Sea Pointin alueelta. Arvosteluiden perusteella olimme saaneet hyvän kuvan ympäristöstä ja halusimme ainakin kerran reissun aikana majoittua oikeaan hotelliin. Alue oli kauempana ytimestä ja ympäristö oli todella siisti, turvallinen ja vain kivenheiton päässä vesirajasta. Kaikki tarvittavat palvelut pienine ravintoloineen ja ruokakauppoineen löytyi kuitenkin heti viereiseltä pääkadulta. Paikallisen bussikortin aktivointi maksoi kaksi euroa ja matkat pituudesta riippuen 50 sentistä euroon, näin ollen liikuimmekin suurimmaksi osaksi kaupungin sisällä yhteiskyydityksin. Reitit oli helppoja ja linjat kulki useamman kerran tunnissa, joten isot suositukset bussikortin hankkimiselle.

Aivan kartalla.

Aivan turistina.

Paikallisten englannin kielen taso yllätti erittäin positiivisesti. Tosin historiaa ajatellen kaupungissa asuu erittäin paljon brittien ja eurooppalaisten geeniperimää, se varmaan selittää osan asiasta. Ison vaikutuksen teki myös heidän ystävällisyys ja palvelualttius, joka monessa turismin valtaamassa suurkaupungissa tuppaa olemaan aika retuperällä. Ps. Jos paikallinen kertoo sinulle suuntaa neuvoessa roboteista, elä hämmenny. Hän tarkoittaa niillä vain matkalla olevia liikennevaloja.

Mainittavan arvoisia asioita Kapkaupungissa:

Table Mountain: ”Officially the new7wonder of nature”. Otimme aamulla paikallisbussin alle ja innosta pinkeänä kohti 360 miljoonaa vuotta vanhaa kivikasaa. Vuorelle kannattaa suunnata aamutuimaan, sillä keli on kirkkaimmillaan eikä pilvet yleensä haittaa näkyvyyttä huipulta. Kukkulan laki 1067 metrissä näytti sen verran kaukaiselle alhaalta katsoen, siispä ajattelimme mennä kaapelia pitkin ylös ihailemaan maisemia ja tulla polkuja pitkin alas. Toisin kävi. Hissihän oli luonnollisesti pois käytöstä kovan tuulen takia, mutta reppain mielin päätimme ottaa haasteen vastaan ja jatkaa apostolilla matkaa kohti huippua. Lähdimme muita seuraten kohti Platteklip Gorge -nimistä reittiä. Tämä ”nopein ja helpoin” reitti oli aivan jotain muuta kuin mitä antoi ymmärtää. Vaivannäkö kuitenkin palkittiin kahden tunnin kiipeämisen jälkeen mitä upeimmilla maisemilla vuoren huipulta. Ainoa ketuttava asia tässä vaiheessa oli ylhäällä vastaan tulevat turistit sandaaleissa tai muuten ykköset niskassa. Kas kummaa, tuuli olikin tyyntynyt sopivasti starttimme jälkeen ja cable car kulki normaalisti hihnaa pitkin. Toisaalta eväsleivät maistui nyt paljon paremmalle pienen hikoilun jälkeen.

Tonne oli päästävä

Jos päädyt joskus kiipeämään pöytä vuorelle suosittelen ainakin seuraavia elämää helpottavia asioita mukaan:

• Hyvät kengät
• Pientä snäkkiä repun pohjalle. Pussi kuivalihaa ja pähkinät toimi loistavasti
• Tarpeeksi vettä kiipeämiseen. Ylhäältä voi ostaa lisää
• Aurinkorasva.
• Tuulenpitävä takki. Puuskat välillä aika voimakkaita, joten ylhäällä voipi tulla vilu urakan jälkeen.
• Kuullokkeet ja soittolistalle Eye of the tiger jatkuvalla toistolla.

Nyt jäi Puijonraputkin kakkoseks.

Olihan se kuitenkin ihan vaivan arvoista. Taustalla Lion´s Head mountain.

Whale watching tour: Reissu myytiin meille hyvin ja kerrottiin, että nyt on juuri oikea aika bongailuun. Edellisenä viikonloppuna oli ollut valas-festivaalit, joka ajoittuu aina kauden parhaimpaan aikaan kun valaat saapuvat rannikolle synnyttämään jälkeläisiään. Prosyyrissä oli toki pienellä painettuna, että jos haluaa lähemmäksi näitä isoja kaloja, tulee maksaa lisämaksusta veneretki paikan päälle. Toisin sanoen, jos et maksa vielä lisäksi lähes samaa summaa kuin itse reissun hinta, tulet hyvällä säkällä näkemään ainoastaan valaan evän noin puolen kilometrin päästä. Turistia taas koijattiin. Ei auta kuin maksaa, kun kerta tänne asti tultu valaiden perässä. Ilman lisämaksua reissulla ei olisi ollut mitään tekemistä valaiden katselun kanssa ja nimi olisi yhtä hyvin voinut hyvin olla ”kasvien katselu - kierros” tai ”näe nopeasti pigviinit- kierros.” Pysähdyimme siis matkalla myös kasvipuutarhaan ja pienelle rannalle, jossa näki nopeasti muutaman frakkikaverin. Laivamatkalla pääsimme kuitenkin näkemään rantautuneet valasemot ja -poikaset hyvinkin läheltä, joten hyvillä mielin suunnattiin takas hotellille päivän päätteeksi. Kannattaa olla tarkkana reissujen sisällöstä ja mahdollisista piilokuluista.

Moikka moi!

Valaat mallia Southern Right

Cape point 1day trip: Monet matkanjärjestäjät olivat myyneet paikkansa jo loppuun tälle viikolle, mutta saimme kuitenkin viimehetkillä lunastettua tiketit täydestä City Toursin bussista. Valinta osoittautui kuitenkin erinomaiseksi, sillä oppaamme Keith oli oikea kävelevä wikipedia-sivusto ja bussi matka säilyi mielenkiintoisena pysäkistä toiseen. Pysähdyspaikoilla oli lisäksi runsaasti aikaa tutustua ympäristöön omin nokkinensa eikä tarvinnut kulkea massan mukana. Vaikka pingviinejä oli mukava seurata ihan lähietäisyydeltä, niin Cape point ja Cape of good hope jäivät päällimmäisenä mieleen päivän ajalta. Nyt on sit jätetty tassun jäljet myös Afrikan eteläisimpään kärkeen.

Kovin etelämmäks ei enää ois päässy

Vallan hauskoja otuksia.

Waterfront: Vaikka koko alue on suunniteltu turisteja ajatellen, niin siitä huolimatta aivan ihana keskittymä, jossa voisi viettää helposti useamman päivän. Paljon käsityöläisputiikkeja, ruokakojuja, katumuusikoita, kahviloita, muutama museo, pari isoa ostoskeskusta ja paljon muuta. Paikka sijaitsi reilun puolen tunnin kävelymatkan sekä helppojen kulkuyhteyksien päässä hotelliltamme. Onneksi hotellin palveluihin kuului myös ilmainen minibussikuljetus aina tunnin välein, jos pikku reippailu alkoi tuntumaan ylitsepääsemättömälle. Waterfrontin alue on kauttaaltaan turvallinen lukuisine vartioineen ja lapsiperheetkin on otettu hienosti huomioon ohjelmatarjonnalla. 

Kulinaristin paratiisi.

Ehdoton suosikki snäkki, Biltong!

Long Street: Cape townin ytimestä niin kuin muistakin isoista kaupungeista löytyy aina katu, jonne reppumatkaajat löytävät tiensä. Kadulla ja sen ympäristöstä löytyy backpackereille majoitusta, pubeja, kaikenlaista turistirihkamaa ja matkatoimistoja. Keskustan alueella kannattaa kuitenkin pitää hyvä huoli tavaroistaan, tai näin ainakin kuultiin. Kaduilla liikkuu kuulemma paljon nuoria pääasiassa muista Afrikan maista tulleita nuoria, jotka harjoittaa ikävää liiketoimintaa taskuvarkauksien muodossa.

Jos et tältä kadulta jotain löydä, sitä et tarvitse.

Paljos sitä rahaa taas menikään..

Lennot: Parilla pysähdyksellä Mumbaista Kapkaupunkiin kustanti 280€/nuppi. Ainakin varatessa nämä oli halvimmat mitä löysin ja ”säästimme” lisäksi yhden yön majoituksen nukkumalla Abu Dhabin kentällä yhden yön.

Asuminen: Kuten mainitsin niin halusimme edes kerran majoittua paremmassa yöpaikassa reissun aikana, joten tämä ei mennyt ihan budjettimatkailun merkeissä. Huoneesta maksettiin 30€/nuppi, joten seitsemälle yölle kertyi hintaa 210€

Muu kulutus: Suurin osa kustannuksista meni eri päiväreissuihin, pääsylippuihin ja lentokenttäkuljetuksiin. Pelkästään valaiden katselut ja eteläkärjen tutkiminen kustanti n. 160€/hlö. Ruokailut ravintoloissa oli n. 4-8€/nuppi. Jonkin verran ostimme myös hotellin jääkaappiin leipätarvikkeita, noodeleita ym, joten söimme välillä myös huikopalat ihan ruokakauppojen tarvikkeilla. Muu kulutus reissujen lisäksi yht. 260€.

Yht: Ikimuistoinen Etelä-Afrikan ensikosketus kevensi siis kirstua n. 910€:n verran.

Summa summarum. Voisimme palata näille leveysasteille milloin vain takaisin, jopa pidemmäksikin aikaa. Kapkaupunki teki syvän vaikutuksen raikkaudella, innovatiivisuudella, upeilla maisemilla sekä maailman parhaalla kuivalihalla (Biltongilla). Harvoin sanon, mutta pieni pala ihmistä taisi tällä kertaa jäädä Etelä-Afrikkaan. Viimeisenä aamuna haikein mielin oli pakko laittaa kello soimaan jo klo 04.30 ja aamupuuhien jälkeen suunnata taksilla taas kohti lentokenttää. Nokka kohti Etelä-Amerikkoja, Ciao!

Buones Aires, here we come!

Näihin tunnelmiin on hyvä sanoa heipat Etelä-Afrikalle.